Kolminaisuusoppi eli triniteettioppi (lat. trinitas) käsittelee kolmiyhteistä Jumalaa. Kolmiyhteinen Jumala on sen mukaan yksi olemus (lat. essentia), mutta Jumalalla on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Kolminaisuusoppi on kristinuskon perustavin opinkappale eli dogmi. Se on pohjana kaikelle muulle kristilliselle opetukselle.
Suhde kolminaisuuteen (lat. trin, kreik. trias) on ratkaiseva kriteeri arvioitaessa, onko jokin uskonnollinen suunta tai ryhmittymä kristillinen vai ei-kristillinen.
Opin määrittely aloitettiin Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 (“Isä ja Poika ovat samaa olemusta”) ja laajennettiin Pyhää Henkeä koskevaksi Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 381. Opinmuodostuksen taustalla oli taistelu areiolaista harhaoppia vastaan. Vuonna 451 pidetyssä Khalkedonin yleisessä kirkolliskokouksessa kolminaisuusoppi hyväksyttiin lopullisesti.
Näkemys kolminaisuudesta on Uudessa testamentissa keskeinen, vaikka siellä ei olekaan selkeää esitystä kolminaisuusopista. Uudessa testamentissa on lausumia, jotka puhuvat suoraan Kolminaisuudesta. Tunnetuin niistä on Matteuksen evankeliumin lopussa oleva Jeesuksen antama lähetyskäsky: ”Kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” (Matt. 28:19)