Suomen kielen sana enkeli tulee latinan sanasta angelus (kr. angelos). Molemmat tarkoittavat lähettilästä eli sanansaattajaa. Enkeli on Jumalan luoma henkiolento.

Nikean uskontunnustuksessa lausutaan Jumalan olevan niin näkyvän kuin näkymättömänkin maailman Luoja. Enkelit kuuluvat näkymättömään todellisuuteen, mutta ne voivat ilmestyä ihmisille esimerkiksi Jumalan viestintuojina, kuten arkkienkeli Gabriel ilmestyessään neitsyt Marialle (Luuk. 1).

Enkelit Raamatussa

Vanhan testamentin varhaisimmissa osissa Jumala ilmestyy usein enkelin hahmossa. Jumala ilmestyi Mamren tammistossa Abrahamille kolmena miehenä (1. Moos. 18), jotka kirkkotaiteessa kuvataan enkeleiksi. Antiikin taiteen vaikutuksesta kirkkotaiteessakin enkeleille maalattiin siivet, jotta heidät erotettaisiin kuolevaisista. Vanhimmissa enkeleitä kuvaavissa teoksissa enkelit ovat kuitenkin parrattomia nuoria miehiä.

Uudessa testamentissa enkeleitä pidetään henkiolentoina, Jumalan tahdon toteuttajina ja taivaallisina sotajoukkoina (Luuk. 2:13). Myös käsitys suojelusenkeleistä pohjautuu Raamattuun (esim. Psalmi 91:11, 1. Moos. 48:16 ja Matt. 18:10).

Enkelit ja arkkienkelit ilmestyvät ihmisille ja ilmoittavat suuria pelastushistorian tapahtumia. Vanhassa testamentissa mainitaan nimeltä arkkie nkelit Mikael ja Gabriel. Arkkienkeli Rafael mainitaan Tobitin kirjassa, joka on apokryfikirja. Myös Luukkaan evankeliumissa mainitaan enkeli Gabriel (Luuk.1:26). Mikkelinpäivä on Raamatussa nimeltä mainitulle arkkienkeli Mikaelille omistettu kirkkopyhä.

Saatana eli Lucifer (suom. “Valontuoja”) tai Perkele (vanhoissa raamatunkäännöksissä) kuuluu myös luotujen enkeleiden joukkoon. Hän on Jumalan tahtoa vastustava langennut enkeli. Langenneita enkeleitä, joita on useita, kutsutaan demoneiksi.

Enkeliopin kehitys

Kristillisen enkeliopin kehittymisen kannalta tärkeä henkilö on Pseudo-Dionysios Areopagita, joka eli tiettävästi 400- ja 500-lukujen vaihteessa. Hän kirjoitti teoksen Taivaalliset hierarkiat, joka pohjautuu Raamatussa mainittuihin enkeliryhmiin.

Enkelit jakautuvat siinä kolmeen ”kuoroon”, joissa on yhdeksän eri arvoastetta. Nämä ovat serafit (Jes. 6:2), kerubit (1. Moos. 3:24, 2. Moos. 25:18, Hes. 28:14, Ps. 18:11, 80:2 ja 99:1), valtaistuimet (Kol. 1:16), herruudet, voimat, vallat, hallitukset, ylienkelit eli arkkienkelit ja enkelit.

Takaisin sivun alkuun