Ehtoollinen on kasteen ohella toinen luterilaisen kirkon kahdesta sakramentista. Ehtoollisen näkyvät aineet ovat leipä ja viini, joissa Kristus on todellisesti läsnä sen jälkeen, kun ne on konsekroitu eli pyhitetty ehtoollisrukouksen yhteydessä.

Kirkon uskon mukaan ehtoollinen on ihmisen läheisintä yhteyttä Kristukseen, joka antaa itsensä elämän leiväksi jokaiselle, joka uskoo häneen (Joh. 6: 35). Ehtoollinen on syntien anteeksiantamuksen, sovituksen ja lunastuksen ateria.

Kristillisen elämän tarkoituksena on päästä Jumalan valtakuntaan suurelle ehtoolliselle taivaassa Kristuksen kanssa. Ehtoollinen ennakoi tätä taivaallista juhla-ateriaa.

Ehtoollisen asettaminen

Jeesus itse asetti ehtoollisen. Ehtoollisrukouksen ytimen muodostavat ehtoollisen asetussanat, jotka perustuvat Jeesuksen opetuslapsilleen lausumiin sanoihin kiirastorstai-iltana ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta.

Ehtoollisella muistetaan Jeesuksen ristinkuolemaa ja ylösnousemusta ja tullaan osallisiksi niiden hedelmistä. Ehtoollinen merkitsee myös yhteyttä (kr. koinonia) Kristuksen, “taistelevan kirkon” (elossa olevat kristityt) ja “riemuitsevan kirkon” (perille päässeet pyhät) välillä. Seurakunta, pyhät ja Jumalan enkelit ylistävät yhdessä Jumalaa erityisesti ehtoollisliturgian pyhä-hymnissä (lat. sanctus).

Ehtoollinen uskon pyhänä salaisuutena

Kuten Kristuksen inkarnaatio eli Jumalan syntyminen maailmaan niin myös ehtoollinen on uskon salaisuus. Ehtoollisen ydin on yliluonnollinen eikä sitä voi järjellä ymmärtää. Sen voi silti ottaa kiittäen vastaan. Ehtoollista kutsutaankin eukaristiaksi eli kiitosateriaksi (kr. eukharistia).

Kristuksen todellista, Pyhän Hengen kautta tapahtuvaa läsnäoloa ehtoollisessa kutsutaan luterilaisessa kirkossa nimellä reaalipreesens, (lat. realis praesentia). Ehtoollisessa on siis kyse läsnäolevan Jumalan kohtaamisesta.

Ehtoollisen yliluonnollisen luonteen vuoksi apostoli Paavali kehottaa erottamaan ehtoollisen kaikesta muusta syömisestä ja juomisesta, jotta kukaan ei nauttisi ehtoollista turmiokseen (1. Kor. 11:27–29).

Ehtoollinen on kirkon toiminnan keskipiste

Sunnuntai ja ehtoollinen kuuluvat yhteen. Siksi myös luterilaisessa kirkossa vietetään sunnuntaisin yleensä messua eli ehtoollisjumalanpalvelusta. Katekismuksessa sanotaan: ”Tarvitsemme tätä ateriaa. Kristus kutsuu pöytäänsä erityisesti niitä, jotka tuntevat itsensä syntisiksi.”

Ehtoollisella voi käydä jokainen rippikoulun käynyt ja konfirmoitu seurakuntalainen. Kastettu lapsi voi osallistua ehtoolliselle yhdessä vanhempansa tai muun hänen kristillisestä kasvatuksestaan huolehtivan konfirmoidun kirkon jäsenen kanssa.

Lasten ehtoollinen tuli Suomen luterilaisessa kirkossa mahdolliseksi vuonna 1979. Kastettu seurakunnan jäsen, joka osallistuu rippikouluun, voi ehtoollisopetusta saatuaan osallistua ehtoolliselle seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa rippikoulunsa opettajan kanssa.

Kaste ja ehtoollinen  Käytännön tietoa ehtoollisesta  Katekismuksen opetus ehtoollisesta

Takaisin sivun alkuun