Jokaisen elämässä on asioita ja tekoja, jotka painavat mieltä joskus suurestikin. Ahdistuksen valtaan ei kuitenkaan tarvitse jäädä, sillä Jeesuksen lupauksen mukaisesti syntinsä tunnustava saa ne anteeksi.
Ripissä syntinsä tunnustava saa syntinsä anteeksi Jumalalta. Kirkon pyhänä toimituksena rippi perustuu Jeesuksen antamaan valtuutukseen (Matt. 16:19 ja Joh. 20:22–23).Rippiä käytetään silloin, kun ihminen haluaa tunnustaa Jumalalle mieltä painavan syyllisyytensä ja syntinsä. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa rippi on osa seurakunnan yhteistä;jumalanpalvelusta. Ripittäytyä voi myös henkilökohtaisesti sielunhoidollisessa keskustelussa. Ripin voi vastaanottaa pappi, seurakunnan muu työntekijä tai toinen seurakuntalainen. Rippi ja sielunhoidollinen keskustelu ovat aina luottamuksellisia. Pappeja sitoo rippisalaisuus, joka on ehdoton vaitiolovelvollisuus. Muita kirkon työntekijöitä sitoo virkaan liittyvä vaitiolovelvollisuus, ja seurakuntalaisia seurakuntaa koskeva vaitiolovelvollisuus. Pappeja koskevan rippisalaisuuden murtamattomuus perustuu eduskunnan säätämään kirkkolakiin. Kirkon muiden työntekijöiden ja seurakuntalaisten vaitiolovelvollisuutta rajoittavat lailla säädetyt vakaviin rikoksiin liittyvät ilmoitus- ja todistusvelvollisuudet.Kirkollisten toimitusten kirjassa on;yksityiselle ripille oma kaavansa, jossa on valmiita tekstejä synnintunnustukseen. Ripittäytyvä voi käyttää myös omia sanojaan. Ripin vastaanottaja voi lukea synnintunnustuksen ripittäytyvän kanssa tai hänen puolestaan.;Papin tai muun ripin vastaanottajan tehtävänä on kuunnella synnintunnustus ja antaa tunnustavalle synninpäästö eli lausua synninpäästösanat Kristuksen edustajana. Rippi voi päättyä rukoukseen ja siunaukseen.
Rippi voi olla kertaluonteinen syntien tunnustamisen ja anteeksiannon julistamisen tapahtuma. Rippi voi toteutua myös pidempänä prosessina sielunhoidollisen keskustelun muodossa.
Omasta tai sinua lähinnä olevasta seurakunnasta saat apua mieltä painaviin asioihin.