Kirkollisessa kielessä ekumenia tarkoittaa pyrkimyksiä kohti kristittyjen yhteyttä ja kirkon ykseyttä. Vaikka kuuluisinkin esimerkiksi paikalliseen luterilaiseen kirkkoon, Kristuksen kirkko on maailmanlaaja ja siihen kuuluu kristittyjä ympäri maailmaa eri kirkkokunnista.
Uskontunnustus kuvaa tätä niin, että kirkko on “yksi, pyhä, yhteinen ja apostolinen”. Kristittyjä ympäri maailmaa yhdistävät:
Ekumenia on myös tekoja. Sillä tarkoitetaan kirkkojen käytännön yhteistyötä, jonka perustana on ajatus siitä, että kirkko on hengellisesti ajatellen yksi ja jakamaton. Johtoajatuksena ovat Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumista:
Että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa” (Joh. 17:21)
Ekumeenisissa keskusteluissa kirkot etsivät ensin sitä, mikä uskossa on yhteistä. Tämä tapahtuu syventymällä Raamatun kirjoituksiin ja jakamattoman kirkon perintöön.
Ekumeenisten keskustelujen tavoitteena on sovittaa erimielisyydet ja syventää kirkkojen yhteyttä.
Kirkkojenvälisissä oppikeskusteluissa ja niihin perustuvissa sopimuksissa kuvataan, missä määrin kirkot tunnustavat yhteisen uskon ja mitä askeleita kirkkojen välisessä yhteydessä sillä perusteella tulee ottaa.
Tavoitteena on saavuttaa riittävä opillinen yksimielisyys, jotta kirkot voivat entistä paremmin toteuttaa tehtäväänsä yhdessä toisiaan tukien ja jotta niiden jäsenet voivat osallistua rajoituksetta kummankin kirkon elämään. Seurakuntalaisen kannalta tämä tarkoittaa
Ekumeeninen asenne merkitsee halua ymmärtää muiden kristillisyyttä sekä halua rakentaa yhteyttä ja yhteistyötä toisten kristittyjen kanssa. Tämä edellyttää rehellistä ja rakkaudellista suhtautumistapaa toisiin kristittyihin.
Seurakunnat voivat järjestää yhteistä toimintaa alueella olevien muiden kristittyjen kanssa. Seurakuntien tulee myös olla valmiita palvelemaan ekumeenisia perheitä kirkollisissa toimituksissa tai tarjoamalla tiloja myös toisten kristittyjen käyttöön.
Kiinnostaako ekumenia ja teologia? Seuraa Facebookissa keskustelua ekumeniasta!