Aramea on seemiläinen kieli, jonka puhujia on tällä hetkellä noin 300 000. Aramean puhujat asuvat Irakissa, Syyriassa ja Turkissa tai siirtolaisina muualla maailmassa. Nykyään aramean puhujat ovat enimmäkseen kristittyjä.
Jeesuksen elinaikana aramea oli kreikan rinnalla yleinen kieli, ja sitä puhuttiin alueella uskonnosta riippumatta. Aramea oli myös Jeesuksen äidinkieli. Kun kristillisiä seurakuntia alettiin ensimmäisellä vuosisadalla perustaa, niissä alettiin käyttää kansan kieltä, joka oli aramea. Myös kreikankieliseen evankeliumikirjallisuuteen on jäänyt joitakin arameankielisiä ilmauksia, kuten abba (isä), effata (aukene) ja talita kuum (tyttönen, nouse).
Arameaa on puhuttu ainakin 600-luvulta alkaen ennen Kristusta. Sen asemaa muinaisessa Lähi-Idässä voidaan verrata englannin merkitykseen nykymaailmassa.
Arameassa on monia eri muotoja, eikä sillä ole yhteistä kaikkien hyväksymää kirjakielen muotoa. Lähi-idän suurimman kielen arabian levitessä aramean puhujien määrä on vähentynyt entisestään, ja aramea onkin nykyään osittain uhanalainen kieli.