Ekumenia tulee kreikan sanasta oikoumene, joka tarkoittaa asuttua maata, maailmaa ja maanpiiriä. Ekumenia on kaikkea sitä toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää kirkkojen yhteyttä ja maailmanlaajan kirkon näkyvää ykseyttä.
Kirkko on yksi kolmiyhteisen Jumalan kirkkona ja Kristuksen ruumiina, mutta se on ihmisten syntisyyden takia pirstoutunut ja hajaantunut. Ekumeeninen liike pyrkii Kristuksen tahdon mukaisesti (Joh. 17:21) kokoamaan yhteen hajaantuneet kirkot niin, että ne voisivat tuntea toisensa, rukoilla toistensa puolesta ja todistaa maailmalle yhdessä Kristuksesta.
Kirkon keskeisimmät ekumeeniset ongelmat liittyvät kasteen, ehtoollisen ja kirkollisen viran erilaisiin tulkintoihin sekä nykyisin myös eettisiin kysymyksiin.
Kirkko oli ensimmäisen kristillisen vuosituhannen aikana suhteellisen yhtenäinen. Idän ja lännen kirkkojen ero ajoitetaan vuonteen 1054, ja läntinen kristikunta hajaantui 1500-luvun reformaation myötä. Jakautumiset jatkuvat edelleen.
Kristuksen kirkko oli lähes 1000 vuoden ajan muodollisesti yhtenäinen. Sen jälkeen se on opillisten erimielisyyksien vuoksi hajaantunut useisiin eri suuntauksiin ja nämä suuntauksetkin usei n vielä edelleen.
Vuonna 1910 Edinburghissa järjestettiin maailmanlähetyskonferenssi, jonka seurauksena syntyi moderni ekumeeninen liike ajamaan kirkkojen yhteyttä ja ykseyttä. Vuonna 1921 perustettiin Kansainvälinen lähetysneuvosto. Life and Work – ja Faith and Order -liikkeet perustivat Kirkkojen maailmanneuvoston vuonna 1948. Kansainvälinen lähetysneuvosto liittyi Kirkkojen maailmanneuvostoon vuonna 1961.
Yhteyspyrkimykset ovat johtaneet myös tunnustuskunnallisten maailmanjärjestöjen, kuten Luterilaisen maailmanliiton perustamiseen vuonna 1947. Yksittäisten kristittyjen välistä hengellistä yhteistoimintaa ovat harjoittaneet esimerkiksi Evankelinen allianssi, NMKY, NNKY, kristillinen ylioppilasliike ja jotkut lähetysseurat.
Ekumenia