Miten ekumenia toteutuu käytännössä? Miten voin itse toimia ekumeenisesti omassa arjessani? Miten toimin, kun vierailen lomamatkalla esimerkiksi ortodoksisessa tai katolisessa kirkossa?
Ensimmäinen askel ekumeniassa on tuntea oman kirkon elämää ja tapoja. Tämä onnistuu parhaiten osallistumalla aktiivisesti oman paikallisen seurakunnan toimintaan ja jumalanpalveluksiin sekä käymällä mahdollisuuksien mukaan myös muiden seurakuntien jumalanpalveluksissa ja muissa tilaisuuksissa.
Toinen askel ekumeniassa on vierailla muiden kirkkokuntien jumalanpalveluksissa ja muissa tilaisuuksissa avoimin mielin, erilaisuutta arvostaen ja toisenlaisia tapoja kunnioittaen. Paljon yhteistäkin löytyy.
Vierailujen yhteydessä on tärkeää tiedostaa etukäteen, vallitseeko kirkkojen välillä ehtoollisyhteys – toisin sanoen, onko ehtoolliselle osallistuminen mahdollista.
Niin ikään on tärkeää tuntea kansainvälinen tapa pyytää alttarilla ehtoollisen sijaan siunausta, laittamalla oikea käsin vasemmalle olalle.
Luterilainen ja katolinen messu muistuttavat hyvin paljon toisiaan, koska luterilainen messu on syntynyt katolisen messun pohjalle. Katoliseen messuun on puolestaan omaksuttu tapoja, kuten virsilaulu ja kansankielinen liturgia, jotka ovat toteutuneet luterilaisessa kirkossa jo aiemmin.
Katolisissa kirkoissa on penkit kuten luterilaisissa. Messun aikana noustaan seisomaan useammin. Messuun sisältyy myös polvirukous.
Ristinmerkki on luterilaisillekin osa sen omaa perinnettä, mutta katolisessa kirkossa se on ollut aina luontevaa.
Ehtoollisen aikana luterilainen saa mennä alttarille siunattavaksi, mutta leipää ja viiniä hänen ei tulisi vastaanottaa. Merkiksi tästä hän laittaa oikean kätensä vasemmalle olalle ehtoollisen jakajan tullessa omalle kohdalle alttarilla.
Ortodoksinen liturgia on kaikkia aisteja ruokkiva ja luterilaiselle eksoottinen kokemus. Ikonien runsaus ja suitsutus, lakkaamaton resitointi ja kuoron laulu, papiston liturgiset asusteet sekä seisovan kirkkokansan toistuvat ristinmerkit ja kumarrukset, rukouskynttilöiden sytyttäminen ja ikonien suutelu luovat ainutlaatuisen tunnelman.
Luterilainen vieras voi liturgian aikana noudattaa ortodoksisia eleitä ja tapoja – esimerkiksi ristinmerkin voi tehdä aina kun siltä tuntuu – mutta niitä ei edellytetä.
Kirkkosalissa saa liikkua liturgian aikana, eikä saapumista kesken liturgian tai lähtemistä sen aikana katsota pahalla.
Ehtoolliselle luterilainen ei voi osallistua. Hän on kuitenkin tervetullut mukaan nauttimaan liturgian lopussa tarjottavan jälkiviinin ja -leivän yhdessä muun kirkkokansan kanssa.
Papin ristin suuteleminen liturgian jälkeen merkitsee siunauksen vastaanottamista.