Hannu-Pekka Björkmanin paaston pohjimmainen pyrkimys on kirkastaa, kohottaa, syventää ja herkistää omaa olemusta siksi, miksi se on luotu. Jumalan kuvaksi. Siksi on suotavaa ”siivota pois vanha saasta ja suunnata valo pimeisiin nurkkiin”. Vanhan minän, sen sitkeän Aatamin, hylkääminen vaatii vaivannäköä, kilvoittelua ja hengellistä harjoitusta. Muutos ei tapahdu kädenkäänteessä, vaan se on pikemminkin jatkuva tila, olemassaolon tapa.