Inkarnaatio

Inkarnaatio tarkoittaa sananmukaisesti lihaksi tulemista (lat. Christus incarnatus est, Kristus tuli lihaksi). Kristillisessä teologiassa inkarnaatio merkitsee Jumalan  ihmiseksi tulemista Jeesuksessa (Joh. 1:14). Joulu on inkarnaation ihmeen juhla. Inkarnaatio on merkki Jumalan suuresta rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan.

Kadotus

Kadotus oli alun perin juutalaisen apokalyptiikan käsite, joka sisältyi myös alkukristilliseen julistukseen pelastuksesta. Se esiintyy ensimmäisen kerran Raamatussa Danielin kirjassa, Dan. 12:2. Kadotukselle rinnakkaisia käsitteitä ovat helvetti ja Tuonela. Tuonela viittaa myös mytologisiin kuolleiden asuinsijoihin – sana esiintyy muun muassa Kalevalassa. Kadotus tai helvetti mielletään vastakohtana taivaalle. Kristillisen uskon mukaan ihminen on luotu elämään rakkauden […]

Sielu

Sielu on yhteydessä ihmisen elämään ja henkeen. Ihminen on kokonaisuus, johon kuuluvat ruumis ja sielu. Raamatussa sielu kuvaa ihmisen henkistä olemusta, jota ilman ihmisellä ei olisi elämää. Muovattuaan ihmisen maan tomusta Jumala puhalsi häneen elämän henkäyksen (1.Moos.2:7). Kuollessa henkäys poistuu. Sielu-sanalla kuvataan myös ihmisten kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Neitsyt Maria kunnioitti Jumalaa sanomalla ”Minun sieluni ylistää […]

Lunastus

Lunastus merkitsee Kristuksen ristillä tekemää pelastavaa työtä, jolla hän on saanut langenneen ihmisen vapaaksi synnin, kuoleman ja Saatanan vallasta ja maksanut sen hintana oman elämänsä. Lunastus on perustana sille, että ihminen voi pelastua. Pelastumista kuvataan myös käsitteillä sovitus ja vanhurskauttaminen

Absoluutio

Absoluutio tulee latinan kielen sanasta absolvere, päästää, vapauttaa. Sanalla tarkoitetaan synninpäästöä ripin yhteydessä. Valta julistaa synnit anteeksi perustuu Kristuksen antamaan lupaukseen ja valtuutukseen apostoleille: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksiannetut” (Joh. 20:22–23). Synninpäästön voi julistaa pappi, muu seurakunnan työntekijä tai seurakuntalainen. Ripin vastaanottajaa koskee vaitiolovelvollisuus. Tietoa sielunhoidosta  Tietoa ripistä

Nikean uskontunnustus

Myös nikealais-konstantinopolilaisena uskontunnustuksena tunnettu Nikean tunnustus on yksi vanhan kirkon kolmesta yleisestä eli ekumeenisesta ja katolisesta uskontunnustuksesta. Se alkaa sanoilla: Me uskomme yhteen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan – –. Uskontunnustus ilmaisee kristillistä uskoa Pyhään Kolminaisuuteen. Nikean uskontunnustus on apostolisen uskontunnustuksen laajennus, ja se on saanut muotonsa Nikean (325) […]

Johdatus

Johdatuksella tarkoitetaan maailmassa toteutuvaa Jumalan tahtoa, ohjausta ja huolenpitoa. Kristitty voi nähdä Jumalan johdatuksen sekä arkisissa asioissa että elämän suurissa ratkaisuissa, tosin usein vasta jälkeenpäin. Puhe Jumalan johdatuksesta ilmaisee vakaumuksen, että elämän vaíheet eivät syvimmiltään ole ihmisen omissa käsissä, vaan Jumalan viisaan tahdon varassa.

Perisynti

Perisynti (latinaksi peccatum originale) tarkoittaa ihmisen olemukseen kuuluvaa taipumusta pahaan. Kirkkoisä Augustinuksen mukaan jokaisessa ihmisessä on ominaisuus, joka selittää maailmassa olevat pahat asiat: itsekkyyden ja rakkaudettomuuden. Martti Lutherin Ison Katekismuksen mukaan perisynnistä kasvavia pahan hedelmiä ovat esimerkiksi epäusko, harhaoppi, epäjumalanpalvelus, ylimielisyys, epätoivo, Jumalan sanan halveksiminen, murha, epäsiveellisyys, varkaus ja petos. Perisynti on peräisin syntiinlankeemuksesta. Se […]

Predestinaatio-oppi

Predestinaatio- eli ennaltamääräämisoppi on eri muunnelmin esiintynyt käsitys, jonka mukaan Jumala on edeltäkäsin määrännyt osan ihmisistä pelastukseen (ns. yksinkertainen predestinaatio) tai osan ihmisistä pelastukseen ja osan kadotukseen (ns. kaksinkertainen predestinaatio). Predestinaatio-opit rajoittavat ihmisen tahdonvapautta, sillä ihminen ei voi omilla valinnoillaan vaikuttaa iankaikkiseen kohtaloonsa. Luterilainen käsitys predestinaatiosta Luterilainen kirkko ei ole omaksunut kaksinkertaista predestinaatio-oppia, mutta se […]

Vanhurskas

Vanhurskas voidaan suomentaa sanalla ”oikeamielinen”. Se viittaa ensisijaisesti Jumalaan, joka on hyvä ja oikeamielinen. Myös ihmistä voidaan sanoa vanhurskaaksi, jos hän uskoo Jeesuksen sovitustyöhön ja siinä lahjoitettuun syntien anteeksiantamukseen. Näin vanhurskas ihminen tarkoittaa henkilöä, joka on uskonsa kautta osallinen vanhurskaasta Jumalasta. Käsitystä ihmisen pelastumisesta kuvaa vanhurskauttamisoppi.

Takaisin sivun alkuun