Sielu on yhteydessä ihmisen elämään ja henkeen. Ihminen on kokonaisuus, johon kuuluvat ruumis ja sielu.
Raamatussa sielu kuvaa ihmisen henkistä olemusta, jota ilman ihmisellä ei olisi elämää. Muovattuaan ihmisen maan tomusta Jumala puhalsi häneen elämän henkäyksen (1.Moos.2:7). Kuollessa henkäys poistuu. Sielu-sanalla kuvataan myös ihmisten kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Neitsyt Maria kunnioitti Jumalaa sanomalla ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta” (Luuk.1:46). Psalmeissa kehotetaan ”Ylistä Herraa, minun sieluni ” (Ps.103:1-2).
Kuoleman jälkeen sielu odottaa ylösnousemuksen päivää. Aikojen lopulla tapahtuvassa ylösnousemuksessa kaikki kuolleet nousevat haudoistaan (Joh.5:28-29). Kristukseen uskova saa silloin uuden ja kuolemattoman hengellisen ruumiin, jonka esikuva on Jeesuksen ylösnousemusruumis (1.Kor.15:40,42-54; 1. Tess.4:14-16).
Katekismus – Kolmas uskonkohta