Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin on kirkolliskokous. Se käsittelee asioita, jotka koskevat kirkon oppia ja työtä sekä kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta.
Kirkolliskokousedustajia ovat piispat (10) ja 96 hiippakunnittain valittua edustajaa, joista 32 on pappeja (yksi kolmasosa) ja 64 maallikoita sekä valtioneuvoston määräämä edustaja, kenttäpiispa ja saamelaisten edustaja. Edustajia on yhteensä 109.
Pappisedustajat valitaan hiippakunnittain suoritettavilla enemmistövaaleilla, joissa äänioikeutettuja ja vaalikelpoisia ovat hiippakunnan papit.
Maallikkoedustajat valitaan hiippakunnittain kirkkovaltuustoissa ja seurakuntaneuvostoissa suoritettavilla salaisilla ja suhteellisilla vaaleilla. Äänioikeutettuja ovat edellä mainittujen luottamushenkilöelinten maallikkojäsenet ja vaalikelpoisia hiippakuntaan kuuluvan seurakunnan vaalikelpoiset, tehtävään suostuneet maallikkojäsenet. Vaalissa äänille lasketaan painoarvot, jotka riippuvat seurakunnan jäsenmäärästä.
Kirkolliskokouksen toimikausi kestää neljä vuotta. Kirkolliskokous kokoontuu yleensä viikon kestävään istuntoon toukokuussa ja marraskuussa.
Esitysoikeus kirkolliskokoukseen on piispainkokouksella, kirkkohallituksella sekä hiippakuntavaltuustoilla ja aloiteoikeus kirkolliskokousedustajilla. Kirkolliskokouksen puheenjohtajana on arkkipiispa.
Päätöksenteko kirkossa– Kirkolliskokous