Kehitysvammainen on henkilö, jolla on vamma ymmärryksen ja käsityksen alueella. Uusien asioiden oppiminen ja käsitteellinen ajattelu ovat kehitysvammaisille ihmisille vaikeampia kuin muille.
Kirkon kehitysvammaistyön lähtökohtana on kehitysvammaisen kunnioittaminen ja hänen ominaisuuksiensa huomioon ottaminen seurakuntatyössä. Kehitysvammaisia tuetaan niin, että he voivat olla osallisina ja osallistua seurakunnan toimintaan. Seurakunnissa tehtävässä kehitysvammatyössä toimitaan yhdessä kehitysvammaisten, heidän vanhempiensa ja muiden läheistensä kanssa.
Kehitysvammaistyö on jaettu maassamme alueittain, entisten erityishuoltopiirien mukaan. Niiden alueilla kirkon työtä kehitysvammaisten parissa tekevät seurakuntien palkkaamat papit, diakoniatyöntekijät ja nuorisotyönohjaajat. Seurakunnissa työ on liitetty osaksi muuta seurakuntatyötä, jonkun viranhaltijan vastuualueeseen. Kehitysvammaistyön pappi on ev.lut. kirkon työntekijä, pappi.
Kehitysvammaistyön papin koulutus on teologian maisterin tutkinto ja sairaalasielunhoidon ja kehitysvammaistyön erikoistumiskoulutus (60 op), usein työnohjaajan koulutus, joillakin on psykoterapeutin pätevyys. Kehitysvammaistyön diakoniatyöntekijällä on opintoasteinen tai ammattikorkeakoulututkinto. Diakoniatyöntekijän tutkinto on kaksoistutkinto: sairaanhoitaja tai sosionomi amk./sosiaaliohjaaja.
Kehitysvammaistyön pappeja on Suomessa 20, vammaistyössä on 2 pappia, päätoimisia kehitysvammaistyön diakoniatyöntekijöitä on 12. Kaikkiaan vammaistyötä tekee n. 200 diakoniatyöntekijää, jollakin nimetyllä prosenttiosuudella työstään. Kirkossa työskentelee myös yhteensä 20 päätoimista näkövammaistyön diakoniatyöntekijää ja viittomakielisen työntekijää. Kirkon kehitysvammaistyöntekijä on kehitysvammaisen ja hänen perheensä keskustelukumppani, sielunhoitaja, työpaikkapappi ja työnohjaaja, hengellisten ja eettisten asioiden asiantuntija, henkinen ja hengellinen tuki arjen kriisitilanteissa esim. kuolemantapauksissa ja saavutettavuuden asiantuntija omalla työalueellaan.
Kehitysvammaisten omilla rippikouluilla on seurakuntatyössä pitkä perinne. Erityisrippikoulu 1 on suunnattu lievästi ja keskivaikeasti kehitysvammaisille nuorille. Erityisrippikoulu 2 järjestetään vaikeimmin kehitysvammaisille nuorille. Rippikoulusuunnitelma 2017 kattaa kaikki kastetut nuoret. Jokainen nuori voi käydä rippikoulun joko yksityisrippikouluna, pienryhmärippikouluna tai leiririppikouluna. Rippikoulu räätälöidään aina jokaisen yksittäisen nuoren tarpeiden mukaisesti. Kaikki voivat käydä rippikoulun, mutta esimerkiksi rippikoulu leirimuotoisena ei ole kaikille mahdollinen.
Hartaudet asumisyksiköissä ja toimintakeskuksissa, jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset, erityisrippikoulu, sielunhoito, työnohjaus, henkilökohtaiset keskustelut, koulutus, ryhmät, leirit, tapahtumat, palveluohjaus sekä verkosto-ja vaikuttamistyö ovat kirkon kehitysvammaistyötä.
Kirkon kehitysvammaistyö on alkanut diakonialaitoksissa. Yhteiskunnassa on siirrytty kehitysvammaisten laitospainotteisesta työstä avohoitoon. Työn painopisteen muuttuminen on tuonut seurakunnille uusia haasteita toimia niin, että kirkko olisi kaikille avoin kirkko.
Erityisrippikoulut Kehitysvammaliitto