Saarnastuoli

Saarnastuoli tai saarnatuoli sijaitsee kirkkosalin etuosassa, josta saarnava pappi yleensä pitää jumalanpalveluksessa saarnansa. Vanhemmissa kirkoissa saarnastuoli on jalustallinen, katettu rakennelma, ja se on sijoitettu lehterien tasalle. Näin on haluttu korostaa Jumalan sanan asemaa ja saarnan tärkeää roolia sekä opetuksellisesti että julistuksellisesti.

Seurakunnasta katsoen vasemmanpuoleista (alttarilta oikeanpuoleista) ja pohjoista lukupulpettia alettiin käyttää saarnan pitämiseen 300-luvun lopulla. Saarnastuoleja on sijoitettu myös oikealle etelän puolelle lähelle ikkunaa valon tai lehterirakennelmien vuoksi.

Saarnastuoli-nimitys tulee siitä, että kirkoissa on ollut erityisiä piispantuoleja. Niitä alettiin rakentaa, kun seurakunnat kasvoivat, ja saarnatehtävät siirtyivät enimmäkseen papeille. Aiemmin tehtävän olivat hoitaneet piispat omista piispanistuimistaan käsin. Katolisissa piispankirkoissa on edelleen piispantuoleja.

Suurikokoiset korkeat saarnastuolit alkoivat yleistyä keskiajan lopulla. Suomen vanhin säilynyt saarnastuoli on Hattulan keskiaikaisessa Pyhän Ristin kirkossa.