Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto
Geenimuuntelu
Geenimuuntelulla (lyh. usein GM) tarkoitetaan elävän organismin geeniperimän muuntamista siten, että sen jokin ominaisuus muuttuu. Kirkkohallitus on ottanut vuonna 1995 kantaa geenimuunteluun lausunnossaan ihmiseen sekä ihmisen alkioon ja sikiöön kohdistuvan lääketieteellisen tutkimuksen sääntelytyöryhmän muistiosta (KH1/92/1995).
Lausunnossa kirkkohallitus haluaa kieltää periytyvien ominaisuuksien tai ihmisen persoonallisuuden muuttamiseen tähtäävät toimenpiteet, mutta toisaalta lausunnossa hyväksytään geenitekniikan käyttäminen perinnöllisten sairauksien ehkäisyssä ja parantamisessa.
Geenimuuntelun hyödyistä ja haitoista
Nykyään geenimuuntelua käytetään kasveihin ja eläimiin esimerkiksi sen vuoksi, että ne kestäisivät paremmin tauteja ja niissä olisi parempi sadon- tai lihantuottamiskyky. Tähän kirkko ei ole ottanut kantaa, mutta edellä mainitun lausunnon perusteella sama, mikä koskee ihmisten geenimuuntelua, voidaan johtaa koskevan myös muita eliöitä.
Geenimuunneltujen lajien pääsy luontoon voi aiheuttaa tuhoisia seurauksia, sillä ne saattavat syrjäyttää luonnonvaraisia kasvi- ja eläinlajeja.
Kristillisen teologian näkökulma geenimuunteluun
Luomiskertomuksessa korostuu näkemys ihmisestä Jumalan työtoverina, luomakunnan taloudenhoitajana ja hyvänä puutarhurina. Toisaalta viljelyn ja varjelun periaate kieltää luonnon tärvelemisen, joten geenimuuntelu koettelee kristillisen ympäristöetiikan rajoja. Kaikkea, mihin tiede pystyy, ei tarvitse tehdä.