Lähetystyö

Lähetystyö kuuluu kirkkona elämiseen. Kirkko toteuttaa missiotaan, kun se elää evankeliumia todeksi omalla alueellaan ja osallistuu maailmanlaajan kirkon työhön. Kirkkojärjestyksessä lähetystyö todetaan yhdeksi seurakunnan tehtäväksi.

Uudessa testamentissa on useita kohtia, joissa ylösnoussut Kristus puhui tästä. Keskeisiä kohtia ovat Matt. 28:18-20, Joh. 20:21 ja Mark. 16:15. Lähetystyöksi kutsutaan nimenomaan kirkon maantieteellisen alueen ulkopuolelle suuntautuvaa toimintaa. Lähetystyötä tutkivaa tieteenhaaraa kutsutaan missiologiaksi.

Sana ”lähettäminen” yhdistää Vanhan testamentin Uuteen testamenttiin. Jumala on lähettämis-sanan subjektina Vanhassa testamentissa 800 kerrasta yli 200 tapauksessa ja Uudessa testamentissa 500 kerrasta 100 tapauksessa.

Lähetystyön määritelmä

Luterilaiset kirkot määrittelevät lähetystyön kolmiyhteisen Jumalan pelastavaksi toiminnaksi maailmassa, ja seurakunnan osallistumiseksi tähän Jumalan toimintaan.

Kirkko on ekumeenisten uskontunnustusten mukaisesti apostolinen, lähettävä kirkko. Eräs kirkon päätavoista olla apostolinen on se, että kirkko on yhteisö, joka on lähetetty toteuttamaan tehtävää (missiota) maailmaan. Klassinen teksti kirkon missionaarista tehtävää varten löytyy ylösnousseen Kristuksen sanoista opetuslapsilleen: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät” (Joh. 20:21). Tähän liittyy läheisesti Jeesuksen puhe hänen maanpäällisen toimintansa alkuvaiheessa, jolloin hän sanoi:

Herran Henki on ylläni:
Hän asetti minut kuninkaaksi,
lähetti julistamaan ilosanomaa köyhille,
lupaamaan vangeille armahduksen ja sokeille näköyvyn.
Hän lähetti minut päästämään alistetut vapauteen
ja julistamaan Herran juhlavuotta. (Luuk. 4:18-19)

Kirkko elää lähetystä todeksi kaikessa toiminnassaan. Kokonaisvaltainen lähetys tunnistaa ihmisen erilaiset fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja hengelliset tarpeet sekä ihmisen yhteyden muuhun luomakuntaan. Evankeliumin julistaminen, diakoninen palvelu ja vaikuttaminen yhteisen hyvän edistämiseksi niin lähellä kuin kaukana kuuluvat kokonaisvaltaiseen lähetykseen. Evankeliumi kutsuu ihmisiä uskossa ja rakkaudessa Jumalan yhteyteen sekä sanan ja sakramenttien osallisuuteen.

Lähetystyöntekijät ja lähetysjärjestöt

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetystyö on alusta alkaen toteutunut itsenäisten lähetysjärjestöjen kautta. Mahdollisuudesta järjestää lähetystyö kirkon oman toimielimen hoidettavaksi on keskusteltu aktiivisesti jo 1940 -luvulta lähtien, mutta edelleen käytännön lähetystyö toteutetaan järjestöjen kautta. Vuodesta 2013 alkaen yhteistyö on perustunut sopimukseen, jossa määritellään kirkon ja järjestöjen oikeudet ja velvollisuudet. Sopimuksen toteutumista valvoo Kirkkohallituksen ulkoasiain osasto.

Lähetystyöntekijä on seurakunnan kirkollisen järjestön lähetystyöhön lähettämä henkilö. Lähetystyöntekijä toimii yleensä oman ammattiatitonsa pohjalta. Niinpä lähetystyöntekijöinä on kymmenien eri alojen asiantuntijoita. Lähetystyöntekijöiden kanssa tehdään yleensä määräaikaiset sopimukset. Määräajan jälkeen työntekijät palaavat kotimaahansa.

Lähetystyön historiaa

Suomen luterilaisen kirkon lähetystyö alkoi käytännössä 1870, jolloin Martti Rautanen työtovereineen saapui nykyisen Namibian pohjoisosaan (nk. Ambomaalle). Rautanen toimi muun muassa lähetysaseman johtajana, raamatunkääntäjänä ja opetus- ja kasvatustyössä. Rautanen oli myös lahjakas virsirunoilija ja kansantieteilijä, joka kunnioitti ambomaalaisten omaa kulttuuria. 1900 Suomen luterilainen evankeliumyhdistys aloitti oman lähetystyön Japanissa. Nykyisin sopimusjärjestöjä on kaikkiaan yhdeksän, kun diakoniselta pohjalta toimiva, vuonna 1947 perustettu Kirkon Ulkomaanapu lasketaan mukaan.

Lähetystyö

Lähetystyön historiaa