Sensurointia vai salaliittoja – haastattelussa Ville Mäkipelto

Onko viattomia raamatunlukijoita jymäytetty ja vedättääkö Vatikaani meitä? Vai mitä voi päätellä kirjan sähäkästä nimestä Sensuroitu — Raamatun muutosten vaiettu historia? 

Sensuroitu muistuttaa bestseller Da Vinci -koodia siinä, että sekin on vetävä ja viihdyttävä. Ville Mäkipellon ilmaisu on iskevää, hän on Suomen suosituin tietotubettaja. On melkoinen taito tehdä jymymenestystuote raamatuntutkimuksesta. Helsingin yliopiston eksegeetit Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari onnistuivat siinä.

Heidän kirjansa Sensuroitu — Raamatun muutosten vaiettu historia (Otava 2023) oli joulun alla ehdokkaana tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi. Se on ollut kuukausien ajan myös myydyimpiä ja kirjastoista eniten varauksia saaneita tietoteoksia Suomessa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on juuri myöntänyt Huotarille ja Mäkipellolle tiedonjulkaisun valtionpalkinnon viime vuonna julkaisemastaan kirjasta.

”Ravisteleva tietokirja romuttaa käsityksemme Raamatun muuttumattomuudesta”, mainostaa kustantaja. 

Ovatko kristinuskon pyhät kirjoitukset sittenkin suurelta yleisöltä sensuroituja ja salattuja, kuten Dan Brownin romaani Da Vinci -koodi takavuosina väitti? 

“Näin radikaalia johtopäätöstä ei tarvitse sentään vetää”, vastaa teologian tohtori ja psykologian väitöskirjatutkija, tubettamisella itsensä elättävä Ville Mäkipelto, 35. 

Hän huomauttaa, että esimerkiksi Vatikaani on digitoimassa ja laittamassa esille kaikki haltuunsa saamat Raamatun käsikirjoitukset.

“Tietoa Raamatusta ei salailla. On kuitenkin eri asia, onko sitä tuotu tarpeeksi tavallisten lukijoiden ulottuville.”

Poleemisesta ja myyvästä nimestään huolimatta Sensuroitu ei siis ole sukua Da Vinci -koodin kaltaisille salaliittoteorioille ja sensaatioväitteille, joissa totuuden vääristelyn sumuverhoksi ja siteeksi on laitettu tosiasioita. 

Emme ole taistelevia ateisteja

Teologit, tutkijat ja selitysteosten avulla Raamattua tutkailevat maallikkolukijat tuntevat pyhien tekstien synty- ja kehityshistoriaa, mutta suurelle yleisölle siitä on kerrottu melko vähän yleistajuisesti. 

“Me esittelemme ihan tavallisille ihmisille populaaristi raamatuntutkimuksen löytöjä.”

Jotkut ovat kokeneet kaksikon kirjan jo nimen perusteella, sitä välttämättä edes lukematta, hyökkäykseksi uskoa kohtaan. Kirjoittajia on väitetty ateisteiksi. Nämä epäilyt eivät pidä paikkaansa, vakuuttaa Ville Mäkipelto. 

“Meidän pyrkimyksenämme ei ole osoittaa, ettei kristillisillä käsityksillä ole tieteellistä pohjaa.”

Kirjoittajakaksikko ei myöskään halua lisätä kirjallaan vastakkainasetteluja liberaalien ja konservatiivien välille.

“Konservatiivitkin hyväksyvät tekstikritiikin – toisin kuin fundamentalistit. Moni on lukenut Raamattua eri kielillä ja ymmärtää käännösten eroja sekä teksteihin tehtyjä muutoksia.” 

Fundamentalismi on kestämätöntä

Pietarsaarelaisen helluntailaisperheen poikana Ville Mäkipelto luki Raamattua jo alakouluikäisenä. Teininä hän hankki version, jossa vanha ja uusi käännös ovat rinnakkain, ja teki havaintoja niiden eroista. Hänen oli vaikea hyväksyä, että Raamatussa olisi virheitä. 

“Nuorelle Villelle oli tosi iso kriisi huomata, että jänistä kutsuttiin märehtijäksi.” 

Helpotusta toivat teologit, joiden mukaan Raamatun jumalallisuus ei kaadu asiavirheisiin. Kriittisemminkin sai siis ajatella. Lukiolaisena hän teki tutkielman Markuksen evankeliumin erityispainotuksista. Fundamentalistisen tiukka, kirjaimellisesti kaikkea Ison kirjan tekstiä totena pitävä käsitys ”raamatullisuudesta” muuttui. 

“Raamatullisuus on uskonyhteisöissä usein kiertoilmaisu yhteisön ja sen johtajien omille tulkinnoille.” 

Mäkipelto pitää ongelmallisena sitä, jos alkutekstien ja käännösten eroista vaietaan ja ajatellaan yksisilmäisesti, että juuri meillä on yksi ja oikea Pyhän Hengen ohjaama teksti. Ainoan oikean tulkinnan edustajat syyllistyvät helposti Raamatun väkivaltaiseen käyttämiseen. 

“Kaikki asiat maailmassa muuttuvat, mutta monien on vaikea hyväksyä pyhien tekstien ja niiden tulkinnan muutosta.”

Muutos Raamatun dna:ssa

Käsikirjoitusten kopioijat ja kääntäjät ovat tehneet inhimillisiä kopiointi- ja käännösvirheitä, toisinaan tietoisiakin muutoksia. Joskus heille on tapahtunut väärinkäsityksiä. Eri raamatunkäännöksissä ja alkuteksteissä on eroavaisuuksia. Sensuroitu-kirja vertailee niitä kiinnostavasti ja eläväisin esimerkein. Vain harvoin kirjurit ovat harjoittaneet varsinaista sensurointia. Tulkinnoissa on tapahtunut pikemminkin painotuseroja ajan myötä. Jumalan tahdon ja todellisuuden ymmärtäminen on ollut pitkä kehitysprosessi. 

“Raamattu ja sen tulkinnat ovat syntyneet eri aikojen ihmisten käymässä dialogissa toisten ihmisten ja Jumalan kanssa, ja siinä vuoropuhelussa mekin voimme olla mukana.”

“Muutos ja moninaisuus on Raamatun dna:ssa. Kirjuri toisensa perään on laajentanut tekstiä. Raamatun käyttöömme tuo lisää lempeyttä, jos tajuamme tämän.”

Mikään yksittäinen Raamatun versio ei ole ”ainut ja aito” alkuteksti. Varsinkin Vanha testamentti on syntynyt niin pitkän ajan kuluessa, että alkutekstien, käsikirjoitusten ja käännösten välillä on ehtinyt tapahtua monia muutoksia. Kirjurit tekivät korjauksia aiempiin teksteihin, kun uskonkäsitykset muuttuivat tai historia osoitti jonkin aiemmin kirjoitetun tiedon vääräksi. Tätä voi kutsua nykytermein joskus sensuroinniksikin.  Joskus uudessa versiossa pantiin vanhaa tekstiä paremmaksi. Tunnettu muutos on esimerkiksi kertomuksessa Daavidista ja Goljatista (1. Sam. 17). Varhaisemmassa tekstissä Goljat on parimetrinen, mutta myöhemmässä versiossa jo yli kolmimetrinen, mikä korostaa Daavidin voiton suuruutta. 

Nahkakantinen konsultti

Ville Mäkipelto johdatettiin pienestä pitäen kristinuskon kertomusten jännittävään maailmaan. Kaivinkoneen kuljettajana työskennellyt isä ja kosmetologi-äiti huolehtivat, että kolmelle pojalle luettiin iltarukous ja Lasten Raamattua. Pyhäkoulu, seurakunnan kerhot ja leirit viimeistelivät kristillisen kasvatuksen. 

“Suurin osa ihmisistä, joiden kanssa vietin aikaa, olivat seurakunnasta.”

Kodin ilmapiiri oli avoin ja lasten vapautta arvostava. Vanhemmat osoittivat suunnan kristillisen tien kulkemiseen, mutta jokainen sai valita oman tiensä. 

“Meidän suvussa kukaan ei ole opiskellut paljon, mutta isä ja äiti rohkaisivat minua lukemaan niin paljon kuin haluan.”

Ja Villehän halusi. Vanhempien riidellessä hän vetäytyi yksin huoneeseensa lukemaan tietokirjoja ja ennen nukkumaanmenoa ”konsultoi Jumalaa nahkakantisen kirjan kautta”. 

“Minun on pitänyt opetella myöhemmin myös vaikeista tunteista puhumista. Seurakunta, ystävät ja vaimo ovat olleet tärkeitä sen opettamisessa, ettei ikäviä asioita pidä padota sisälle.”

Koti oli turvallinen ja lapsilla on paljon hyviäkin muistoja, vaikkei eroon päätyneiden vanhempien suhde ollut sopuisa. 

“Vaikeiden vuosien varrella seurakunta tarjosi kodin myrskyjen keskellä kivan sosiaalisen viitekehyksen. Se oli toinen kotini.”

Ville hallitsee huijauksen 

Teini-ikäisenä Mäkipelto harrasti taikatemppuja ja voitti alan juniorisarjassa 15-vuotiaana SM-hopeaa. Paikallislehden jutun otsikossa luki ”Ville hallitsee huijauksen”. Helluntaiseurakunnan vanhimmisto otti pojan puhutteluun ja syytti tämän harjoittavan noituutta. 

 “Tajusin heidän olevan väärässä ja sanoin sen suoraan. Kutsun tätä tyyliä Mäkipellon miesten itsepäisyydeksi.”

Pastori totesi, että ”voisimme erottaa sinut seurakunnasta, mutta varmaan kaikki Mäkipellot lähtisivät samalla, joten pitäkääpä matalampaa profiilia”. 

Armeija-aikaan Ville liittyi luterilaiseen kirkkoon, koska kohtasi siellä armon syvemmin. 

“Koin, että saan olla kirkossa oma itseni ja tulla messuun sellaisena kuin olen, ilman suorituspaineita. Kirkkoa kritisoidaan siitä, että seinät ovat leveällä ja katto korkealla, mutta minulle se on hyvä asia.”

Vuonna 2009 löytynyt Jenna-vaimo on Vapaakirkosta. He menivät naimisiin luterilaisessa kirkossa, johon Jennakin liittyi. Jos lapsia siunaantuu, nämä kastetaan samaan uskoon. 

“Ei ole helppoa löytää ihmistä, joka on ollut tosi syvällä vapaissa suunnissa, ollut kriittinen, irtautunut, ja jolla on silti yhä tosi lämmin suhde kristinuskoon.”

Tappokäskyjä ja väärinkäsityksiä

Teologian opiskelijana Ville Mäkipelto innostui eksegetiikasta. Raamatuntutkimus syvensi suhdetta moniäänisiin ja rosoisiin teksteihin. 

“Pyhien tekstien inhimillisen historian perinpohjainen tutkiminen oli älyllisesti ihanan haastavaa, mutta – pakko myöntää – myös balsamia teini-iän haavoihin.”

Väitöskirja Vanhan testamentin Joosuan kirjasta horjutti tutkijan raamattunäkemystä muttei kristillistä katsomusta. Teologi havahtui kohdassa, jossa Jumala käskee Joosuaa joukkoineen tappamaan kaikki lähialueiden ihmiset, naisia ja lapsia myöten. Kirjaa onkin käytetty paljon sodissa ja poliittiseen propagandaan. 

“Jumalan suuhun on laitettu oikeutus muiden kansojen tappamiseen. Viimeistään Joosuan kirjaa tutkittuani myönsin itselleni, että joillakin Raamatun kirjoittajilla oli jopa Jumalasta vääriä käsityksiä.”

“En pystynyt ylläpitämään sellaista jumalakuvaa, jossa Jumala käskee tuollaista. Joko kirjoittajat erehtyivät tai sitten he hakivat tekstillä oikeutusta omille toimilleen ja ajatuksilleen.”

Jumalan perimmäinen olemus on Mäkipellon mielestä hyvyys ja rakkaus. Kärsimyksen ja pahan ongelmaa tämä usko ei poista. 

“Jos Jumala haluaa antaa lapsilleen hyvää, lohdutusta ja lepoa, voisi ajatella hänen olevan selkeämmin läsnä niissä vaikeissa tilanteissa, joissa ihmiset pyytävät apua.”

Epäilijä saa tiedosta pyhiä kokemuksia 

Ville Mäkipelto määrittelee olevansa tätä nykyä kristitty, jolle epäilevä Tuomas olisi ”ehkä läheisin Raamatun hahmo”. 

“Yksittäinen ihminen on pieni tekijä historiassa. Hän ei ratkaise elämän suuria kysymyksiä. Haluan liittyä kristinuskoon ja tieteelliseen tutkimusperintöön. Niissä kahdessa minun on hyvä olla.”

Uskonto vertautuu taiteeseen. 

“Pystyn analysoimaan taidetta puhki ja kuuntelemaan loputtomasti, miten joku biisi on rakennettu, mutta saatan silti kokea tunnetasolla jotain selittämätöntä ja arvokasta.”

Myös messussa ja Raamattua lukiessa saataville kokemuksille voi antaa järjellisiä selityksiä, mutta analysointi ei vie kokemusta pois. 

“Ei ole viikkoa, etten pohtisi Raamatun tekstejä. Suhtaudun mielestäni teksteihin nöyremmin, joustavammin ja monipuolisemmin kuin nuorena.”

 Villen kännykässä on raamattusovellus, jonka alkukieliset tekstit ja kommentaarit ovat ahkerassa käytössä. Raamatun tutkailun tavoite on ensisijaisesti tiedollinen, mutta siinä sivussa tulee hengellistäkin antia. 

“Jos luen vaikka Vanhan testamentin runollista tekstiä tai psalmia, inspiroidun usein tasolla, joka ei ole tiedollinen tai analyyttinen. Sitä voi kutsua pyhän kokemukseksi.”

Salaliittoteoria vetoaa aina

Raamatun tutkimisen ohella Ville Mäkipellosta on tullut Suomen suosituin tietotubettaja, jonka Youtube-kanavalla on yli 200 000 tilaajaa. Hänen videoillaan on 1–2 miljoonaa katsojaa kuukaudessa, ja kaikkiaan niitä on katsottu yli 64 miljoonaa kertaa. 

“Heittäydyin vuonna 2023 tubettajana taloudellisesti epävarman työn varaan. Otan siitä nyt irti kaiken mahdollisen ja nautin niin kauan kuin voin tehdä tätä työkseni.”

Suosion taustalla on epäilemättä miehen rauhallinen ja luottamusta herättävä mutta myös hauska ja älyllisesti haastava puhetyyli. Läpimurtovideo käsitteli viittä outoa salaliittoteoriaa. Lapsuudessaan tutuksi tulleista ”lopun ajan” spekulaatioista lähtien Mäkipelto on kiinnostunut oudoista uskomuksista. 

“Me ajattelemme virheellisesti, että ihminen on rationaalinen ajattelija, joka miettii järkevästi asioiden perusteita. Tämä on toiveunta. Hyvin irrationaaliset asiat vaikuttavat meihin voimakkaasti.”

Erityisesti korona-aikaan myös Suomessa syntyi ja levisi salaliittoteorioita. Taustalla on yleensä epäluottamus virallisiin tahoihin ja valtaapitäviin, joiden uskotaan olevan hairahtuneita ja pahantahtoisia. 

“Pedonmerkkejä löydetään sieltä ja täältä.”

Älä öyhötä kuplassa vaan kuuntele 

Somesta löytyy kaikenlaisia samanmielisten kuplia. 

“Kun erilaiset kuplat kohtaavat, syntyy aikamoista huutelua. Ennen nettiaikaa liberaali kaupunkilainen saattoi elää kohtaamatta koskaan Pohjanmaan maalaiskuplan konservatiivia, mutta nyt he törmäävät toisiinsa.”

Mäkipelto tuo somekanavillaan mielellään esiin erilaiset näkökulmat. Hänen ihanteenaan on, että ihmiset voisivat olla avoimesti eri mieltä ja keskustella kriittisesti ”ilman että heidät lahdataan”. 

“Jos haluan heittäytyä aitoon dialogiin, keskustelu ei voi olla yksipuolista. Minun pitää olla valmis siihen, että mielipiteeni muuttuu keskustelun aikana.”

Kristillisille viestinviejille tietotubettaja neuvoo, ettei somessa kannata julistaa ylhäältä alaspäin, vaan heittäytyä vuorovaikutukseen. Ihmisten aito kuunteleminen on tärkeää. Moni pelkää, että kriittisille kysymyksille altistuminen nakertaa oman viestin pohjaa. He eivät ole valmiita keskustelemaan asioista avoimesti. Asiantuntijoiden ja tutkijoiden viestintä taas menee helposti yläpuolelle asettautumiseksi: Minä kerron teille, miten asiat ovat.

“Tämä on luotaantyöntävä tapa.”

Kunnioittava isä esikuvana 

Mäkipellon tavaramerkki somevaikuttajana on kunnioittava suhtautuminen toisiin. Hänen oma isänsä on siinä esikuva. 

“Isä on kohdellut kaikkia ihmisiä kunnioittavasti, lempeästi ja tasaveroisesti, ei väliä sillä, onko tämä kadunmies ojassa vai koulutettu menestyjä. Se on tärkein oppi, minkä olen häneltä saanut.”

Isä on auttanut tahattomasti tajuamaan myös elämän rajallisuutta. 

“Videoillani olen kertonut isän luvalla, että hänellä on alkoholiongelma, ja hän on käynyt kuoleman rajalla monta kertaa.”

Vaikka toisella puolella pöytää olisi hurjia väitteitä esittävä salaliittoteoreetikko, teologi-tubettaja yrittää ymmärtää suopeasti, mistä toisen ajattelu nousee. 

“Ihmiset kokevat usein ajattelevansa loogisesti ja toimivansa rakkaudellisesti, vaikka se tuottaisi kärsimystä muille.”

“Kun tämän lähtökohdan tiedostaa, voi päästä keskusteluyhteyteen. Jokaisen ihmisen kanssa on kiva löytää edes pienin yhteinen nimittäjä, josta me olemme samaa mieltä.”

Syvemmälle kohtaamisen tasolle päästään yleensä kahden kesken keskustellessa. 

“Silloin voimme luopua aseista, olla joustavia ja tutkia, mitä voisimme saada yhdessä aikaiseksi.”

Mene ulos mukavuusalueelta 

Pääkanavansa Youtuben lisäksi Ville Mäkipelto on aktiivinen Instagramissa, Twitterissä, Spotifyssa, Facebookissa ja Tiktokissa. Tietokirjailijan uraansa hän jatkoi viime vuoden lopussa ilmestyneessä, karmeita tarinoita ja faktoja yhdistävässä teoksessa Kierot mielet – Maailman oudoimmat sarjamurhaajat (Otava 2023).  Mäkipellon kaikkia tuotoksia yhdistää se, että hän pyrkii viihdyttävään ja tarinalliseen ilmaisuun, jossa laittaa myös persoonaansa peliin. 

“Somessa ollaan yleensä esillä persoonina ja se on vahvin viestintäkeino. Ihmisiä kiinnostaa lähtökohtaisesti ihminen.”

Silloin kun sometaituri saa kiitosta ja ylistystä esiintymisistään, hänelle tulee usein epämukava olo suitsutuksesta. 

“Pohjalainen luonne ei anna periksi sille, että joku on lääpällään, vaan kiusaantuu.”

Mäkipelto pelkäsi alkujaan tehdä virheitä ja mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. 

“Tutkijat pysyvät usein kapeassa roolissa. Takaraivossa on pelko, ettei professori tykkää, jos puhun aiheesta, josta joku muu tietää enemmän.”

Mutta virheet ja epäonnistumiset kuuluvat elämään. 

“Ei maailma niihin kaadu. Olen valmis muuttamaan mieleni ja korjaamaan mielipiteeni, jos huomaan olleeni väärässä. Tiedekin menee koko ajan eteenpäin.”

Teksti: Janne Villa
Kuva: Mika Tervaskangas