Verneri “Zenkko” Kankaristo: Vapaaehtoistyö on oleellinen osa ihmisyyttä

Vapaaehtoistyö tarjoaa tilaisuuden antaa itsestään ja olla osa jotain suurempaa, sanoo alan nuori konkari Verneri Kankaristo. Kaikkein upeinta on sytyttää ihmisiä kehittämään omaa toimintaa.

Verneri Kankariston, 22, kevät on ollut kiivasta aikaa. Teatteri-ilmaisun ohjaajan opinnot merkitsevät produktioita ja esityksiä Turun AMK:n Taideakatemiassa. Niiden ohessa monitoimimiehellä riittää virtaa vaikuttaa kotiseurakunnassa Raisiossa.

Kankaristo on ollut muun muassa mukana suunnittelemassa seurakunnalle ”Unelmien vapaaehtoistoimintamenetelmää”, jonka ajatuksena on kannustaa nuoria järjestämään toimintaa muille nuorille.

”Olin viime syksynä työharjoittelussa seurakunnalla, kun projektikoordinaattori Hannele Siltala tiedusteli, kiinnostaisiko minua lähteä kehittämään menetelmää. Koska olen tehnyt seurakunnassa pitkään vapaaehtoistyötä ja kiinnostunut nuorten jutuista, sanoin että mikä ettei – kunhan vain saan hankkeen sopimaan aikatauluuni.”

Menetelmä tähtää Kankariston mukaan siihen, että nuoret löytäisivät seurakunnassa mielekästä tekemistä, paikan, johon kuulua ja väylän vaikuttaa asioihin. Jos he huomaavat epäkohtia ja kehittämistarpeita, he pystyvät menetelmän kautta puuttumaan niihin.

”Kohderyhmää ei ole tarkkaan määritelty iän puolesta, mutta olen ajatellut sen kattavan 15–20-vuotiaat. Miellän sen ikäiset nuoriksi ja teen itse heidän parissaan eniten töitä.”

Työryhmällä on ollut muutama etäpalaveri, joiden puitteissa he ovat pohtineet keinoja saada nuoret innostumaan vapaaehtoistyöstä. He ovat myös laatineet menetelmälle rungon, joka kattaa kolmesta viiteen tapaamista, ja tehneet niihin yleisluontoisen käsikirjoituksen. Ideana on, että menetelmän voi istuttaa eri seurakuntiin ja ympäristöihin. Toiminnan varsinainen sisältö muovautuu paikallisten nuorten ja heidän tarpeidensa mukaan.

Esimerkiksi raisiolaisia nuoria ovat sytyttäneet roolipelit, joita Kankaristo on ollut mukana luotsaamassa.  

”Roolipelien lisäksi hyvä käytännön esimerkki on Nerf-pyssyt, joilla ammutaan vaahtomuoviammuksia. Muutama vuosi sitten meillä oli kuukausittain Nerf-turnauksia. Sitten ne lopahtivat kunnes nyt eräässä nuortenillassa pyssyt löytyivät varaston hyllyn päältä ja niistä innostuttiin uudestaan”, Kankaristo kertoo.

Aikuiset työntekijät eivät siis määrää ylhäältä käsin, mitä nuorille tarjotaan. Sen sijaan nämä saavat itse ideoida juttuja ja toteuttaa niitä keskenään tai ohjaajan kanssa.

”Esimerkiksi eilisessä vaikuttajaryhmän kokouksessa jaettiin nuorteniltojen vuorot, joista nuoret ovat vastuussa. Mietimme heidän kanssaan, mitä toimintaa niissä voisi olla. Joku halusi tuoda krokettimailoja ja toinen askarrella pehmomiekkoja.”

Seurakunnan hybriditoimija

Verneri Kankariston vapaaehtoisura urkeni isoskoulutuksesta, jonne hän suuntasi kavereiden vanavedessä.

”Omalla rippileirillä oli ollut hyvä meininki ja isosilla näytti olevan hauskaa. Niinpä lähdin kokeilemaan isosena oloa ja katsomaan, voisinko saada siitä jotain. Koska se oli niin mukavaa puuhaa, jäin tekemään sitä pidemmäksi aikaan.”

Isosuus avasi ovia muihin vapaaehtoistehtäviin ja edelleen nuorten vaikuttajaryhmään. Pian Kankaristosta leivottiin sen puheenjohtaja.

”Sitten aloin pitää nuorteniltoja seurakuntatalolla ja kohta mukaan tuli roolipelikerho, koska nuortenilloissa pyöri niin monia niistä kiinnostuneita tyyppejä.”

Kun Kankaristo oli pyörinyt rippileireillä aikansa isosena, nuorisotyönohjaaja ehdotti hänelle hakeutumista leireille palkkatöihin. Niiden merkeissä vierähti pari kesää. Viime syksynä hän suoritti seurakunnassa opintoihin kuuluvan työharjoittelun, jonka puitteissa hän oli kehittämässä nuorten vaikuttajaryhmän toimintaa. 

”Meillä on paikallisessa kauppakeskus Myllyssä seurakunnan pop up -piste, jonne saa tulla levähtämään tai juomaan kahvia, pelaamaan biljardia tai vain juttelemaan. Olen ollut siellä sekä vapaaehtoinen päivystäjä että palkattu kesätyöntekijä. Muutoinkin olen välillä tehnyt juttuja ihan vapaaehtoisena ja välillä saanut työstä korvauksen. Se on vaatinut vähän tasapainoilua – että mihin antaa aikaansa ja kuinka paljon.”

Vaikka Kankaristo tekee nyt pääasiallisesti töitä nuorten parissa, häntä inspiroi ylipäätään ihmisten kanssa puuhailu. Esimerkiksi kauppakeskuspisteessä hän kohtaa väkeä kahdeksanvuotiaista 90-vuotiaisiin.

Kankaristo ei koe tekevänsä vapaaehtoistyötä tavoitteellisesti – paitsi nuorten vaikuttajaryhmän kaltaisten projektien osalta.

”Viime vuonna tuli tieto lakisääteisestä velvoitteesta, jonka mukaan jokaisella seurakunnalla tulisi olla tällainen ryhmä. Joten vaikka meillä oli toiminut jo epävirallinen nuorten hallitus useamman vuoden, meidän piti nyt alkaa valmistelemaan sille selkeitä periaatteita ja tavoitteita.”

”Yleisesti tähtään kuitenkin vain siihen, että toiminta kehittyy ja pysyy ajan hermolla. Jos siis huomataan, että nuoret käyttävat nyt TikTokia, panostetaan siihen.”

Seniilileiri vetää entisiä nuoria

Verneri Kankariston mielestä ihmisiä saa mukaan vapaaehtoistoimintaan oman innostuksen ja draivin kautta. Nuoria täytyy kuunnella ja heidän on saatava tehdä asioita omalla tavallaan kiinnostuksensa mukaan. Kun tekeminen innostaa sekä järjestäjiä että osallistujia, he sitoutuvat siihen.

Raisiossa on Kankariston mielestä asiat hyvin: toimintaa on tarjolla laajalla skaalalla ja nuoria kuunnellaan herkällä korvalla. Jos jokin juttu ei vedä nuoria, harkitaan sen osalta paussia ja kehitetään jotain muuta tilalle.

”Meillä on myös kestosuosikkeja kuten kesähengarit, joissa nuoret saavat olla ja jutella kavereiden kanssa. Ja toki meillä on kerran kuukaudessa nuorille suunnattu messu, joka vetää aina ihmisiä – muitakin kuin nuoria. Olen iloinen, että sitäkin kehitetään kaiken aikaa.”

Kankaristo on huomannut viime vuosina nuorille suunnatun toiminnan osallistumismäärissä suurtakin aaltoliikettä. Esimerkiksi koronan alla isoskoulutuksen valmistujamäärä notkahti rajusti ja lähti taas epidemian jälkeen uuteen nousuun.

Tällä erää Raision seurakunnassa on iso joukko nuoria mukana vapaaehtoistyössä – esimerkiksi vaikuttajaryhmään kuuluu yhdeksän eri-ikäistä jäsentä. Nuorten osallisuus on Kankariston mukaan seurakunnassa ylipäänsä vahvalla pohjalla.

”Myös nuoret aikuiset jäävät meillä mukaan toimintaan eivätkä kaikkoa pian rippileirivaiheen jälkeen; eli olemme onnistuneet pitämään ihmisiä mukana tosi pitkäjänteisesti. Seurakunta järjestää esimerkiksi parin vuoden välein Seniilileirin, jonne kutsutaan yli 20-vuotiaat entiset isoset. Nelikymppisetkin taantuvat näillä leireillä teineiksi ja niillä on ihan sama meininki, laulut ja sketsit kuin ripareilla.”

Seurakunnan podcastista kipinä ammattiopintoihin

Verneri Kankaristo sanoo pohtivansa puolittain vapaaehtoisena ja puolittain palkallisena työntekijänä, miten vapaaehtoistoiminnasta saataisiin jatkuvaa ja pysyvää. Hänen mielestään tehokkain keino on satsata toimintaan, joka sytyttää ihmiset järjestämään itse lisää toimintaa.

”On toki hienoa järjestää jokin juttu, jossa käy ihmisiä. Mutta on vielä paljon hienompaa kehittää jotain, jossa käyneet ihmiset järjestävät puolestaan omia juttuja, joissa käy taas lisää ihmisiä. Näin toiminta alkaa pyöriä omalla painollaan eikä alkuperäistä fasilitoijaa välttämättä enää tarvita.”

Kankaristo on kokenut pystyvänsä vaikuttamaan seurakunnassa vapaaehtoisen roolissaan; että häntä arvostetaan ja hänen mielipiteensä otetaan huomioon.

”Vapaaehtoinen vaikuttaa toki eri tavalla kuin virassa oleva työntekijä – tai kirkkovaltuutettu. Hän ei käy niissä säännöllisissä kokouksissa ja palavereissa, joissa asioista oikeasti päätetään. Toisaalta vapaaehtoinen on vapaa ajattelemaan boksin ulkopuolelta. Vastuualueet eivät myöskään ole niin tarkkaan rajattuja ja vapaaehtoiset pystyvät vaikuttamaan kokonaisvaltaisesti ja eri työaloilla.”

Kankaristolle tämä sopii mainiosti, sillä hän ei muutenkaan tahdo määrittää rooliaan tai tekemisiään ahtaasti.

”Sen vuoksi ehkä pidänkin opiskelusta teatterikoulussa. Välillä voin tehdä valosuunnittelua ja välillä mennä lavalle tai tehdä käsikirjoituksen. Ja jossain välissä voin ohjata musikaalin.”

Nyt hänellä meneillään podcastin tekemisen kurssi, johon kipinä lähti seurakunnan toiminnasta.

”Saimme nuorisotyönohjaaja Mika Kivisen kanssa idean podcastista, josta on toistaiseksi tullut ulos viisi jaksoa. Sen pohjalta innostuin opiskelemaan asiaa, kun tarjolla oli kerran ammattimaisesta opetusta.”

Sakariristo-podcastissa käsitellään kevyellä otteella eri seurakuntalaisia, heidän harrastuksiaan – ja vapaaehtoistoimintaa.

”Olen myös päivitellyt seurakunnan some-tilejä. Tein yhtenä perjantaina meemejä nuorisotyöstä ja siellä esiintyvistä ilmiöistä. Siitä tuli parissa viikossa tilimme tykätyin postaus ja olen nyt muutaman kuukauden väkertänyt meemejä melkein joka perjantai.”

Vastaus ihmisen perustarpeisiin

Vapaaehtoistoiminnan merkityksen povataan kasvavan niin kirkossa kuin koko yhteiskunnassa. Vapaaehtoistoiminta Suomessa -kyselyn mukaan etenkin nuoret uskovat osallistuvansa vapaaehtoistoimintaan lähitulevaisuudessa. Toiminta nähdään muun muassa mahdollisuutena vaikuttaa itselle merkityksellisiin asioihin ja väylänä itselle tärkeään yhteisöön.

”Kaikki ihmiset haluavat tuntea osallisuutta. Jokaisella on varmasti myös tarve tuntea saavansa asioita aikaan. On mahtavaa nähdä, että omalla toiminnalla on merkitystä ja vaikutusta – että se johtaa johonkin ja muuttaa jonkun elämää”, Verneri Kankaristo sanoo.

Vapaaehtoistyö onkin Kankariston mukaan oleellinen osa ihmisyyttä ja etenkin seurakuntaelämää. Se tarjoaa yhteyden toisiin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan, tilaisuuden antaa jotain itsestään ja olla osa jotakin suurempaa.

”Ihmisille pitää tarjota mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja vaikuttaa asioihin sekä seurakunnassa että laajemmin yhteiskunnassa. Koen, että se on ihmisen perustarve.”

Kirjoittaja: Sinimaaria Kangas

Kuva: Lucia Stenger

Lisätietoa:

Tee vapaaehtoistyötä

Kyselytutkimus: Suomalaiset luottavat järjestöihin vapaaehtoistoiminnan järjestäjinä