Kaikki artikkelit

4.4.2024

Työ on kuin lapsi – rajat ovat rakkautta

Nainen istuu työpöydän ääressä ja venyttelee.

Työelämä moninaistuu, paineistuu ja hajanaistuu. Vaatimustaso työntekijöitä kohtaan kohoaa ja samalla monilla aloilla pätkätyöt lisääntyvät. Kun työelämä ei ole sprintti vaan maraton, on tärkeää aktiivisesti pohtia omaa suhdettaan työhön. Miten jaksat tällä hetkellä työelämässäsi? Tämän kysymyksen äärellä on syytä katsoa sekä peiliin että ympärilleen. Mikä osuus työssä jaksamisessa on itsellä, mikä työnantajalla ja työyhteisöllä? 

Työhyvinvointia lisäävät tutkitusti muun muassa hyvä ja motivoiva johtaminen sekä työyhteisön ilmapiiri ja työntekijöiden ammattitaito. Alasta ja työpaikasta riippuu, miten paljon omaan työhön ja sen mielekkyyteen, tai työyhteisön ilmapiiriin voi vaikuttaa. Olemme jokainen omalta osaltamme vastuussa ainakin työyhteisön ilmapiiristä.  

Rakenna hyvää! 

Kun tulet paikalle, mitä tulee paikalle? Mitä uskot ja toivot työtovereittesi kokevan, kun he näkevät sinun tulevan vierelleen? Tuotko mukanasi hyvää tuulta ja kiinnostuneen vuorovaikutuksen, vaiko jotain ihan muuta? Suoralla, mutta toista kunnioittavalla puhetavalla rakennat luottamusta. Joskus työpaikalla ei puhuta hankalista asioista suoraan, vaan asianosaisten selän takana – silloin kukaan ei viime kädessä voi luottaa toisiin. Dialoginen keskustelu on taitoa puhua siten, että toinen haluaa kuunnella, ja taitoa kuunnella siten, että toinen haluaa puhua”, sanoo johtamiskouluttaja William Isaacs. Miten sinä puhut ja kuuntelet työpaikallasi? Miten omalta osaltasi huolehdit siitä, ettet ainakaan lisää negatiivista vuorovaikutusta ja toisten taakkaa? 

Pidä huolta itsestäsi 

Omasta voinnistakin on tärkeää kantaa vastuuta. Siihenkin voi usein vaikuttaa. Tule tietoiseksi omasta työhyvinvoinnistasi tällä hetkellä. Millaista on kokemuksesi tämän hetken kuormituksesta? Tunnista mahdollinen huoli, pelko, väsymys ja riittämättömyyden tunne. Tuo kaikki hankala ja raskas johtuu osin tämän hetken tilanteesta, mutta myös historia voi vaikuttaa sen taustalla. Millaista taakkaa kannat omasta työhistoriastasi tai muista elämän raskaista asioista? Mikä kaikki sinua kuormittaa? Millaisia traumoja, katumuksen ja pettymysten aiheita olet joutunut kokemaan, työssä ja toisaalta yksityiselämässäsi? Oletko tällä hetkellä kovilla jonkin elämäntilanteen tai ihmissuhteen takia? Tunnistatko myös tunne- tai taakkasiirtymiä omasta taustastasi ja suvustasi? Joskus omaan jaksamiseen vaikuttaa se, että tiedostamattaan kantaa mukanaan edellisten sukupolvien perintöä ja tunnetaakkaa – esimerkiksi yksin pärjäämisen velvoitetta tai kyvyttömyyttä kohdata tunteita. 

Resililienssikyky eli joustavuus vaikeissa tilanteissa vaihtelee persoonan ja elämäntilanteen mukaan. Olemme työssäkin aina myös ihmisiä omine elämäntilanteinemme. Sama työmäärä ja -tilanne voi olla normaaleissa voimavaroissa aivan ok ja raskaassa elämäntilanteessa kohtuuttoman vaativa. Joskus ihminen sinnittelee päivästä ja vuodesta toiseen vähäisin voimavaroin, kunnes jonain päivänä ”neula katkaisee kamelin selän”. Raja tulee vastaan.  

On tärkeää, että kuuntelet sopivasti omaa vointiasi ja otat sen vakavasti. Kaikki elämän kuormitus ei liity työhön, mutta työnantajalla on vastuu siitä, että työkuorma on kohtuullinen ja että se voi ajoittain joustaa työntekijän elämäntilanteen mukaisesti.  

Kilpailukykyinen yksityiselämä 

Työn imu voi olla valtava. Innostava ja kiinnostava työkin väsyttää, vaivihkaa. Kukaan ei voi olla aina innoissaan ja jatkuvasti sosiaalinen. Hiljattain kuulin viisaan vertauksen: työ on kuin lapsi. Jos sitä ei rajaa ollenkaan, siitä voi tulla aika kamala. Mutta oikein ja viisaasti rajattuna siitä kasvaa juuri sopiva. Työssä on myös rajat, aina. Sinulla on oikeus rajoihisi. Huolehdi perustapeistasi, kuten unesta, ravinnosta, liikunnasta ja levosta. Ehkä tärkein keino rajata työn imua ja kuormaa on huolehtia siitä, että sen vastapainona on kilpailukykyinen yksityiselämä. Kilpailukyvyllä en tarkoita toisten ihmisten yksityiselämän kanssa kilpailua tai vertailua muihin, vaan nimenomaan oman yksityiselämän kilpailukykyä suhteessa työn imuun. Työ ei ole koko elämä. Rakenna sitä kohti, että kotiin on ihana mennä ja että sinulla on omassa arjessasi työstä irrallaan olevia hyviä asioita. Ja rakkaita ihmisiä, keiden luokse voit kaivata ja palata.  

Vaikeina hetkinä muista sekin, että kaikkia ei voi eikä tarvitse miellyttää. ”Mä oon vaan töissä täällä” voi olla jossain tilanteessa ja ajoittaisena varsin hyvä ja suojaava ajatus. Samaan aikaan, aina kun voit, arvosta työpaikkaasi. Rakenna työelämääsi sitä kohti, että kun puhut työyhteisöstäsi, voit sanoa ylpeänä: ”me”.  

Heli Pruuki 

TT, psykoterapeutti, työnohjaaja 

Takaisin sivun alkuun