Saattohoito on kuolevien ihmisten hoitamista heidän viimeisinä elinviikkoinaan tai -päivinään. Kuoleman lähestyessä on tärkeää, että ihmisellä on mahdollisuus pohtia elämäänsä ja sen merkitystä. Kristillinen usko tuo armon ja sovituksen mahdollisuuden elämän viime hetkiin.
Saattohoito on parantumattomasti sairaan potilaan kokonaisvaltaista hoitoa, potilaan ja hänen perheensä tukemista ja turvallisuutta elämän loppuvaiheessa. Palliatiivinen hoito tarkoittaa parantumatonta ja etenevää sairautta sairastavan potilaan oireenmukaista hoitoa.
Elämän laadun kannalta on keskeistä, että inhimillistä arvokkuutta kunnioitetaan ja pidetään yllä elämän loppuun asti. Se tarkoittaa muun muassa fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin, eksistentiaalisiin ja hengellisiin tarpeisiin vastaamista.
Kirkon sairaalasielunhoito on yhdessä terveydenhuollon kanssa kehittänyt saattohoitoa maassamme 1980-luvun puolivälistä lähtien. Saattohoidossa työskentelee sairaalapappeja, joilla on erityiskoulutus tehtävään. Lisäksi saattohoidossa on mukana muita seurakunnan työntekijöitä ja vapaaehtoisia.
Kuolevien hoitoa on kehittänyt erityisesti kansainvälinen Hospice-liike. Hospice merkitsi alun perin matkustajien levähdyspaikkaa.
Kuoleman jälkeen on toivoa Saattohoito Suomessa vuosina 2001, 2009 ja 2012 – suunnitelmat ja toteutus, ETENE-julkaisu (pdf)Evankelis-luterilaisen kirkon piispojen kannanotto eutanasiaan (2017)