Saamen kielen asema on vahvistunut luterilaisessa kirkossa viime vuosikymmeninä. Vuonna 1994 tuli voimaan kirkkolaki, joka määräsi, että seurakuntien pitää järjestää toimintaa ja tarjota palveluja saamen kielellä saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluu Enontekiö, Inari, Utsjoki sekä Lapin paliskunnan alue, joka sijaitsee Sodankylän kunnassa. (Kirkkolaki 4:4)
Oulun hiippakunnan tuomiokapitulissa ja niissä seurakunnissa, jotka kuuluvat saamelaisten kotiseutualueeseen, noudatetaan lakia vuodelta 1991. Sen mukaan saamen kieltä on oikeus käyttää viranomaisten kanssa asioitaessa. (Kirkkolaki 3:5).
Vuonna 2004 tuli voimaan uusi kielilaki ja saamen kielilaki. Marraskuussa 2003 kokoontunut kirkolliskokous jätti tämän johdosta kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen esitetyt muutokset raukenemaan.
Vuonna 2012 valmistui valtion Kansalliskielistrategia, jonka tavoitteena on kielellisten oikeuksien turvaaminen muuttuvassa maailmassa. Kirkolliskokous totesi marraskuussa 2012, että tavoite kielellisten oikeuksien turvaamisesta muuttuvassa maailmassa on perusteltu myös kirkon näkökulmasta. Kirkkohallitus sai tehtäväksi laatia kirkolle kielistrategian. Kirkon kielistrategian tarkastelun piiriin päätettiin ottaa suomen ja ruotsin kielten lisäksi myös saamen kieli.
Kielistrategia ”Puhetta Jumalalle ja Jumalasta omalla kielellä. Kielistrategiatyöryhmän esitys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kielistrategiaksi” julkaistiin vuonna 2014.
Kirkolliskokous päätti keväällä 1999, että saamelaiset saavat oman edustajan evankelis-luterilaisen kirkon ylimpään päättävään elimeen, kirkolliskokoukseen. Valinnan tekevät saamelaiskäräjien kirkkoon kuuluvat jäsenet.
Oulun hiippakuntaan perustettiin syksyllä 2008 saamelaistyön sihteerin toimi.
Nykyisen kirjoitustavan mukainen virsikirja pohjois- ja inarinsaameksi saatiin käyttöön vuonna 1993 ja Uusi testamentti pohjoissaameksi vuonna 1998. Kirkollisia kirjoja on käännetty pohjois- ja inarinsaameksi.
Saamenkieliset kirkkokäsikirjatOulun hiippakuntaSaamelaiskäräjätKirkon kielistrategia