Piispainkokous on antanut suosituksen papin pukeutumisesta vuonna 2022. Pappisviran tunnus on musta pantakauluksellinen papinpaita. Pantakauluksellisessa paidassa on pystykaulus ja siihen liittyvä valkoinen etuosa tai kaulusta ympäröivä valkoinen osa. Papintakin (kaftaani) kanssa käytettävä papinkaulus ja liperit.
Valonsäteen kanssa käytettävä valkoinen pantapaita.

Osaksi papinpukua vakiintui 1500-luvulla kapea pystykaulus, joka oli laina säätyläisten puvusta. Kaulus oli piippuröyhelö- eli pyörökaulus. Kun tällainen kaulus jäi pois muodista, se vakiintui 1600-luvulla papilliseksi kaulukseksi suurennettuna. Kaulusta sanotaan myös myllynkivikaulukseksi. Norjassa ja Tanskassa siitä tuli papin kaulus pysyvästi. Ruotsi-Suomessa papisto ryhtyi käyttämään sileää lehtikaulusta.

Lehtikaulus oli leveä ja ulottui yhtä kauas edessä, takana sekä sivuilla. 1700-luvulla kaulus muuttui siten, että sen muodostivat kaksi alaspäin sojottavaa kangassuikaletta. Muutokseen vaikutti peruukkimuoti, jossa peruukki peitti niskan ja kaulan sivut. Vähitellen papin kaulus kehittyi niin, että sen muodostivat paidankaulus ja niin sanottu elvan (yksitoista), suomeksi liperit. 1800-luvulla oli yleisesti käytössä matala kaulus.

Liperien koko vaihteli. Aluksi ne tehtiin läpikuultavasta kankaasta, jonka väri oli kauluksen tapaan valkoinen. Joissakin maissa liperit kuuluvat oikeusistuimissa toimivien juristien virkapukuun. Myöhemmin lipereille keksittiin myös hengellinen tulkinta: ne symbolisoivat kymmenen käskyn lain tauluja tai toisaalta lakia ja evankeliumia.

Piispainkokouksen ohje vuodelta 2022

Takaisin sivun alkuun