Kymmenen käskyä

Kymmenen käskyä eli dekalogi ilmaisee elämän peruslain: mitä meidän tulee tehdä ja mitä jättää tekemättä (Katekismus, 1999). Martti Lutherin Ison katekismuksen mukaan käskyt ovat lakeja ja vaatimuksia. Ne velvoittavat elämään Jumalan tahdon mukaan, mutta myös paljastavat ihmisen turmeltuneisuuden. Tällöin käskyt ajavat ihmisen Jumalan luokse. Nykyisessä Katekismuksessa käskyt ovat Lutherin Vähästä katekismuksesta periytyneessä muodossa:

1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
3. Pyhitä lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5. Älä tapa.
6. Älä tee aviorikosta.
7. Älä varasta.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.

(Katekismus, 1999)

Käskyistä kolme ensimmäistä koskevat ihmisen suhdetta Jumalaan (1–3) ja hänen uskoaan. Lopuissa on kyse ihmisten välisistä suhteista (4–10). Ne ovat lähimmäisen rakastamista tarkoittavia moraalisia velvoitteita.

Kymmenen käskyn alkuperä

Kymmenen käskyä perustuu Raamattuun. Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka Jumala antoi lain Moosekselle, kun tämä oli johtamassa Israelin kansaa Egyptistä luvattuun maahan. Niin Jumala puhui kaiken tämän: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta – – (2. Moos. 20).

Kymmenen käskyä Katekismuksessa