Kirkollinen kriisityö on kirkon erityistä työtä kriisin aikana ja kriisitilanteissa. Kriisin aikoja ovat esimerkiksi sodat ja muut vakavat, pitkittyneet levottomuudet. Kriisitilanteita ovat esimerkiksi onnettomuudet ja väkivallanteot.
Kirkko haluaa olla aktiivisesti mukana kaikissa tilanteissa, missä ihmiset tarvitsevat rinnallakulkijaa. Luterilaisten seurakuntien palveluksessa toimii muun muassa 150 sairaalasielunhoitajaa.
Yksittäisen ihmisen kannalta puhutaan tilannekriiseistä ja kehityskriiseistä. Kehityskriisejä voivat olla eri ikäkausien kriisit ja tilannekriisejä läheisen ihmisen kuolema tai muu vaikea luopuminen. Kriisissä on pirstoutumis- ja toipumisvaiheet sekä elämän uudelleen järjestäytymisen vaihe.
Kriisissä olevan auttaminen perustuu siihen, että kriisiin sisältyvät aina toipumisen ja uuden löytämisen mahdollisuudet. Traumaattisista kokemuksista toipumista helpottaa niiden jakaminen toisen ihmisen kanssa. Akuutissa tilanteessa on syytä selvitellä yhdessä ongelmallista tilannetta ja löytää tarkoituksenmukaista toimintaa päivä kerrallaan sekä etsiä uusia ratkaisumalleja.
Säännölliset yhteydet kriisissä olevaan ja yhteyksistä myöhemminkin kiinni pitäminen ovat tärkeitä keinoja kriisistä selviytymiseen. Kirkollinen kriisityö perustuu lähimmäisenrakkauteen, jota jokainen kristitty on kutsuttu toteuttamaan.
Apua ja tukea – Apua elämän kriiseihin