Kirkonkirjoilla tarkoitetaan erilaisia seurakunnan ylläpitämiä rekistereitä ja luetteloita. Niitä ovat luettelo seurakunnan jäsenistä sekä luettelot syntyneistä ja kastetuista, rippikoulun käyneistä ja konfirmoiduista sekä henkilöistä, joiden avioliiton esteistä on toimitettu tutkinta. Lisäksi pidetään rekisteriä avioliittoon vihityistä, kuolleista ja haudatuista, muuttaneista sekä kirkosta eronneista ja kirkkoon liittyneistä. (Kirkkolaki 16:2)
Vanhat kirkonkirjat ovat mielenkiintoinen lähde muun muassa sukututkimuksessa. Vuodesta 1667 lähtien kirkonkirjoihin alettiin tallentaa tietoja kristillisen tiedon tasosta ja seurakunnallisesta osallistumisesta. Vähitellen kirjoihin alettiin lisätä myös yhteiskunnan tarpeiden edellyttämiä tietoja. Tällaisia olivat esimerkiksi merkinnät kutsuntoihin osallistumisesta, rokotuksista ja koulusivistyksestä. Tällä hetkellä seurakuntien kirkonkirjat ovat lähinnä kirkon virallinen jäsenrekisteri.
Aina vuoteen 1962 saakka tiedot seurakuntien jäsenistä talletettiin sidottuihin kirjoihin. Vanhimmat niistä on mikrofilmattu. 1960-luvulla siirryttiin niin sanottuihin perhelehtiin eli erillisiin kortteihin. Nykyään seurakunnat ovat ottaneet tietotekniikan avukseen jäsenrekisterinsä tallentamisessa. Sata vuotta vanhemmat kirkonkirjat seurakunta voi siirtää maakunta-arkistoon.
Ajantasaiset tiedot suomalaisista ovat nykyisin väestötietojärjestelmässä, jonka päivittämiseen seurakunnat osallistuvat ja josta ne saavat tehtäviensä hoidossa tarvitsemiaan tietoja.