Kirkon Ulkomaanavun viralliseksi perustamisajankohdaksi lasketaan syyskuun 25. päivä vuonna 1947, jolloin Suomen luterilainen kirkko liittyi virallisesti kirkkojen kansainvälisen avun verkostoon – tällöin vielä avun vastaanottajana. Vuoteen 1995 saakka KUA oli osa kirkon ulkoasiain hallintoa, mutta tuolloin se säätiöityi itsenäiseksi toimijaksi. KUA:n hallituksen nimittävät Kirkkohallitus ja KUA:n hallitus yhdessä.
Ulkomaanapu työskentelee 12 maassa, joissa se tekee pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä, katastrofityötä, kirkkojenvälistä yhteistyötä sekä ihmisoikeus- ja rauhantyötä maailman köyhimpien ihmisten kanssa etniseen taustaan, uskontoon tai kansallisuuteen katsomatta.
Kirkon Ulkomaanapu kuuluu kirkollisten kehitys- ja humanitaarisen avun järjestöjen yhteenliittymään, ACT-allianssiin, joka muodostaa yhden maailman suurimmista avustusorganisaatioista. ACTin kokonaisvolyymi on 1,5 miljardia euroa vuodessa ja sillä on toimintaa 140 maassa.
Kirkollisten kumppaneiden lisäksi Kirkon Ulkomaanapu toteuttaa hankkeitaan itse ja muiden paikallisten organisaatioiden kanssa. Kirkon Ulkomaanavulla on maatoimistot Etelä-Sudanissa, Kambodžassa, Keniassa, Keski-Afrikan tasavallassa, Myanmarissa, Nepalissa, Somaliassa ja Ugandassa sekä alueellinen toimisto Jordaniassa. Myös Yhdysvalloissa on toimisto vaikuttamistyötä ja varainhankintaa varten.
Kansainväliset ekumeeniset järjestöt Kirkkojen maailmanneuvosto ja Luterilainen maailmanliitto (LML) ovat Kirkon Ulkomaanavun pitkäaikaisia kumppaneita. KUA tukee näiden järjestöjen toimintaa muun muassa rauhantyössä, uskontojen välisessä vuoropuhelussa ja sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden edistämisessä.
Kirkon Ulkomaanapu