Uudessa testamentissa esiintyvä sana hoosianna on kreikkalainen muoto alun perin hepreankielisestä sanasta, joka oli avunhuuto kuninkaalle tai Jumalalle. Hoosianna tarkoittaa ‘auta, pelasta’.
Vanhassa testamentissa hoosianna-huuto esiintyy psalmissa 118 (jae 25). Tämä psalmi on viimeinen niin sanotuista hallel-psalmeista (Ps. 113–118), joita laulettiin joka vuosi Israelin suurimmissa juhlissa: lehtimajajuhlassa, temppelin vihkimisen muistojuhlassa ja pääsiäisenä.
Psalmin 118 hoosianna (118:25–26) oli rukous- ja tervehdyshuuto, jota huudettiin Jeesuksen saapuessa palmusunnuntaina Jerusalemiin (Matt. 21:9). Kansa näki Jeesuksessa odotetun Messiaan.
Hoosianna-hymnin laulaminen ensimmäisenä adventtisunnuntaina on vanha perinne Suomessa ja Ruotsissa. Suomen luterilaisen kirkon virsikirjaan Hoosianna (virsi 1) pääsi kuitenkin vasta vuonna 1986, vaikka se on jo pitkään ollut yksi suosituimmista virsistämme.
Hoosianna-hymnillä on ikää runsaat 200 vuotta. Sen juuret ovat Ruotsin ja Suomen yhteisessä historiassa. Säveltäjä on Ruotsin hoviin kutsuttu saksalainen Georg Joseph Vogler. Hymni esitettiin ensi kerran Ruotsissa vuonna 1795 säveltäjän itsensä säestäessä uruilla. Tukholmasta meren yli Turkuun hymni kantautui nopeasti, ja Turun soitannollinen seura esitti sen tiettävästi ensimmäisen kerran vuonna 1807.
Käsinkirjoitettuna Hoosianna oli Pohjalaisen osakunnan laulukirjassa jo 1820– ja 30-luvuilla. Hymniä esittäessään ylioppilaat käyttivät apunaan koululaisia. Vuonna 1890 Hoosianna julkaistiin Suomessa painettuna Richard Faltinin koraalikirjassa Kirkolle, koululle ja kodille.
Koululaisten kuoro esitti Hoosianna-hymnin julkisesti Turussa vuonna 1858 ruotsin kielellä. Monilla paikkakunnilla tuli sen jälkeen tavaksi, että kansakoululaiset lauloivat Hoosiannan ensimmäisenä adventtina kirkossa. Richard Faltin sävelsi siihen juhlavan alkusoiton.
Hoosianna Virsikirjassa