Ruotsin arkkipiispa emerita Antje Jackelén: Kriisiajat haastavat viisaaseen ja rohkeaan toivoon

Ruotsin arkkipiispa emerita Antje Jackelénin mukaan vaikeat ajat haastavat kristityt kestävyyteen ja aktiiviseen toivoon. Ukrainalaispiispa Pavlo Shvarts puolestaan varoitti, että ilman toivoa pelko kääntyy vihaksi ja aggressioksi.

Ruotsin arkkipiispa emerita Antje Jackelén piti luterilaiselle kirkkoyhteisölle puheen, jossa hän korosti toivon merkitystä nykymaailmassa. Puhe oli osa Luterilaisen maailmanliiton 13. yleiskokousta, joka järjestettiin Krakovassa, Puolassa.

”Kristityt kutsutaan vaalimaan sellaista hengellisyyttä, joka sisältää kestävyyttä, yhteenkuuluvuutta ja toivoa”, Jackelén sanoi. Hänen mukaansa ei tule luottaa liian optimistiseen kuvaan todellisuudesta, vaan sen sijaan ”oppia tunnistamaan ylösnousemuksen lupaus keskellä väkivaltaa, kärsimystä ja kuolemaa”, hän muotoili.

Viisi kriisitekijää

Antje Jackelén korosti nykymaailman kohtaamia haasteita, joita hän kuvaili viiden kriisitekijän kautta. Aluksi hän toi esiin polarisaation, joka syventää kuilua yhteiskunnassa ja erottaa ne, joilla on enemmän resursseja niistä, joilla on vähemmän. Tämä polarisaatio luo epäoikeudenmukaisuutta monilla elämänalueilla, kuten ilmastonmuutoksen ja koulutuksen saralla.

Toiseksi, Jackelén puhui populismin vaarasta. Populismi yksinkertaistaa monimutkaisia ongelmia ja voi estää realististen ratkaisujen löytämistä. Kolmanneksi, hän mainitsi protektionismin, joka saattaa edistää itsekeskeisyyttä ja nationalismia.

Hän käsitteli myös totuudenjälkeistä maailmaa, jossa disinformaatio ja valheet uhkaavat viestintää. Lopuksi, Jackelén korosti patriarkaatin vaikutusta, joka voi edistää naisten ja tyttöjen oikeuksien loukkaamista ja vastustaa sukupuolten tasa-arvoa. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Paniikki ei ratkaise mitään

Nämä viisi kriisitekijää muodostavat monimutkaisen haasteen nykymaailmalle ja vaativat aktiivista toimintaa ja toivoa niiden ratkaisemiseksi. Paniikkiin meneminen ei Jackelénin mukaan kuitenkaan ole ratkaisu.

”Paniikki johtaa pelkoon ja lamaantumiseen, ei järkevään toimintaan. Sen sijaan meidän pitäisi vaalia toivoa, joka vapauttaa toimimaan viisaasti ja rohkeasti. Mitä enemmän on perusteita pessimismiin, sitä erityisempää voimaa toivolla on”, hän sanoi ja painotti, että toivo vaatii rohkeutta ja aktiivista toimintaa, ei pelkästään passiivista kestämistä.

Toivo on rakkautta

Jackelén muistutti kuulijoita siitä, että toivossa on kyse jostakin muusta kuin optimismista. Optimismi rakentuu tunnettuihin tosiasioihin kuten tilastotietoihin. Toivo sen sijaan liittyy Jumalan lupaukseen ja sen havaitsemiseen. Kristillisen toivon taustalla on syvä teologinen käsite. Jackelénin mukaan kirkon toivon tulisi ilmentyä julkisessa tilassa monella tavalla: profeetallisesti, diakonisesti, eettisesti ja teologisesti.

”Tämä tarkoittaa, että kirkon on nähtävä ja tuotava esiin ne äänet, jotka saattavat jäädä huomaamatta nykyisessä kehityksessä. Samalla sen on kuunneltava, tuettava ja autettava niitä, jotka tarvitsevat apua. Kirkon tulee myös osallistua julkiseen keskusteluun oikeasta ja väärästä ja herättää kysymyksiä, jotka saattavat jäädä vähemmälle huomiolle”, hän kuvasi.

Hän korosti, että kristillinen toivo ei ole tarkoitettu vain kristityille, vaan se on toivoa koko maailmalle.

”Jumala ei antanut ainoaa Poikaansa pelastaakseen vain kirkon, tietyn kansan tai kulttuurin, vaan pelastaakseen koko maailman. Siksi kristillinen toivo ei ole rajoitettu vain kristittyihin. Se on toivoa koko maailmalle. Se toivo, jonka saamme kasteessa, saa voimansa uskosta kolmiyhteiseen Jumalaan ja ilmenee rakkautena. Toivo on innokasta odotusta Jumalan rakkauden projektiin maailmaa kohtaan ja osallistumista itse siihen”, Jackelen sanoi.

Ukrainassa toivo antaa elämänvoimaa

Antje Jackelenin puheeseen piti kommenttipuheenvuoron piispa Pavlo Shvarts Ukrainan evankelis-luterilaisesta kirkosta.

Sotatilan keskellä toivo antaa elämän voimaa.

”Toivo on Jumalan lahja, joka antaa voimaa meille elää. Se nostaa kätemme taisteluun maailman epäoikeudenmukaisuutta vastaan sekä ihmisten palvelemiseen”, Shvarts sanoi.

Venäjän hyökkäyssota ja tuho raunioittavat ukrainalaisia kaupunkeja ja kyliä jo toista vuotta.

”Toivomme rauhaa ja maamme elpymistä. Toivomme lapsillemme tulevaisuutta, vaikka heidän on opiskeltava keskellä ilmahälytyksiä pommisuojissa. Toivomme vapautuvamme pelosta ja traumasta. Toivomme voittavamme vihan ja saavamme anteeksi. Ja tietysti, toivomme oikeudenmukaista rauhaa ja kohtaamista Jumalan kanssa.”

Piispa Shvartsin mukaan kirkon on ollut välttämätöntä kunakin kriisiaikana etsiä vastauksia elämän syviin kysymyksiin. Keski-ajalla jotkut saarnaajat käyttivät helvetin kauhun kuvaamista herättääkseen paniikkia kuulijoissaan, ja samalla tavoin nykypäivänä jotkut ovat nousseet esiin uusina maailmanlopun profeettoina, hyödyntäen digitalisaatiota levittääkseen pelkoa ja epätoivoa.

”Ilman toivoa pelko muuttuu vihaksi ja aggressioksi”, hän varoitti.

Teksti: Anna Patronen, Kirkon viestintä

Lue myös:

”Pysykää yhtenäisinä ja pitäkää kiinni toivosta” – Luterilaisen maailmanliiton yleiskokous käynnistyi – evl.fi

Jussi Luoma on valittu Luterilaisen maailmanliiton neuvoston jäseneksi – evl.fi

Tomáš Halík: Uuden reformaation tulee ottaa huomioon koko maailma  – evl.fi