Hautaan siunaamisen merkitys

Läheisen kuolemaan liittyy monenlaisia tunteita; surua ja kaipausta, joskus myös hämmennystä ja pettymyksen tunteita. Toisinaan kuolema tulee äkillisesti, inhimillisesti ajatellen aivan väärällä hetkellä. Toisinaan kuolema on pitkän elämän odotettu päätös. Kuolemaan liittyvä suru on kokonaisvaltaista. Erilaiset tuntemukset ovat normaaleja reaktioita tapahtuneeseen, ne helpottuvat vähitellen.

Menetys konkretisoituu hautajaisten järjestämisen ja hautaan siunaamisen myötä. Kristitylle ajatus ylösnousemuksesta tuo toivoa: meille on valmistettu sija taivaan kodissa, meitä ollaan vastassa.

Kasteessa otsaamme piirrettiin ristinmerkki. Ristinmerkki seuraa meitä elämämme ajan. Risti johdattaa meidät elämän lopulla hautajaisissa myös kuoleman rajan yli. Se on elämän merkki, joka johdattaa meidät Jumalan luo. Saamme turvallisin mielin jättää itsemme ja läheisemme Jumalan huomaan. Kasteessa annettu lupaus kantaa elämässä ja kuolemassa.

Tilaa surulle ja jäähyväisille

Omaisille hautaan siunaamisen hetki on tärkeä lohdutuksen ja surusta toipumisen kannalta. Omaiset ja muut läheiset rukoilevat kuolleen läheisen puolesta ja saattavat hänet viimeiselle matkalleen Jumalan sanaan turvaten. Ylösnousemuksen sanoma antaa toivoa; vielä nähdään.

Hautajaisiin kuuluu kuolleen läheisen muisteleminen, hänen elämästään ja yhteisestä ajasta kiittäminen. Hautaan siunaaminen rakentuu kuoleman kokemisen, surun, seurakuntayhteyden sekä toivon ja ylösnousemususkon varaan. 

Hautajaiset voivat olla tärkeä osa lapsen suruprosessia. Surussa lasten oloa helpottaa, kun heidän kanssaan keskustellaan asiasta. Yhdessä voidaan myös rukoilla Jumalan huolenpitoa ja voimia suruun.

Surusta ja kriisistä voi selviytyä