Kaikki artikkelit

19.2.2024

Matti Hernesaho: konservatiivi tasa-arvon asialla

...juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen. Kristuksessa kaikki ovat yhtä. "Kristinuskon näkökulma ylittää kaikki muurit, yhteiskuntaluokat, sosiaalisen aseman, uskonnon ja kansallisuuden rajat. Yhteinen usko ylösnousseeseen Vapahtajaan on...

“On näkökulmakysymys, puhummeko naispappeudesta ja avioliittoon vihkimisestä tasa-arvon vai teologian ja raamatuntulkinnan pohjalta”, sanoo pastori Matti Hernesaho. Hän puolustaa tasa-arvoa tukeutuen konservatiiviseen raamatuntulkintaan.

“Minulla on aika konservatiiviset kristilliset arvot, konservatiivinen raamatuntulkinta ja vahva herätyskristillinen tausta. Pidän henkilökohtaisen uskon merkitystä tärkeänä”, Matti Hernesaho kiteyttää teologisen viiteryhmänsä.

Karismaattisen Hengen uudistus kirkossamme -yhdistyksen puheenjohtaja tuntee hengellistä yhteyttä herätysliikkeiden kanssa, sillä niiden tavoitteet ja päämäärät ovat samanlaiset kuin hänellä itsellään. Turun Katariinanseurakunnan pastori työskentelee mielellään yhdessä naispuolisten pappien kanssa, mutta hänellä on ystäviä ja yhteistyökumppaneita myös naispappeutta vastustavissa yhteisöissä.

“Tykkään toimia yhteistyössä hyvin liberaalien kristittyjenkin kanssa.”

Moni hänen ”tasa-arvo edellä menevä” pappiskollegansa korostaa, että tasa-arvo ja syrjimätön yhteisö ovat kristillisen tulkinnan ytimessä.

“He haluavat tehdä maailmasta yhdenvertaisen ja turvallisen paikan kaikille, kun taas konservatiiviset herätyskristityt keskittyvät pikemminkin kaikkien sielujen pelastamiseen. Liberaalit työtoverini edistävät voimallisesti samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä. He eivät pidä sitä vain ajan hengen mukaisena tasa-arvotulkintana, vaan myös teologisesti ja hengellisesti oikeana käsityksenä.”

Olemmeko kaltevalla pinnalla

Turussa niukka enemmistö seurakunnista on jo hyväksynyt homoseksuaalien vihkimisen.

“Tilanne on ollut hyvin sotkuinen sen jälkeen, kun papit alkoivat vihkiä ihmisiä omin luvin.”

Matti Hernesahosta näyttää, että kirkossa kehitys kulkee avioliittokysymyksessä vääjäämättä siihen suuntaan, joka yhteiskunnassa hyväksyttiin tasa-arvoisen avioliittolain myötä.

“Kristillinen käsitys miehen ja naisen avioliitosta perustuu Raamattuun. Kirkolla täytyy olla selkärankaa pitää kiinni opetuksesta, joka lähtee sen omasta itseymmärryksestä.”

Demokraattisessa valtiossa toimitaan yleisen konsensuksen mukaan, joten pastori ei vastusta sitä, että valtio hyväksyi samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen. Yhteiskunnan tasa-arvoajattelussa on menty siihen suuntaan, ja se on ”ihan fine”.

“Mutta jos kirkko reagoi yhteiskunnan paineisiin muuttamalla omia näkemyksiään, olemme kaltevalla pinnalla. Ehkä seuraavaksi keskustellaan siitä, vihitäänkö polyamoriset moniliitot.”

 Hernesaho ei näe itseään vihkimässä samaa sukupuolta olevia pareja, vaikka vakuuttaakin kunnioittavansa kristittyjä, jotka ovat homoseksuaaleja.

“Minulla on homoseksuaaleja ystäviä, mutten halua olla osallisena ilmiöstä, jossa kirkosta yritetään tehdä salonkikelpoinen osa yhteiskuntaa oman opin kustannuksella. En halua saada nimeäni siihen osaan aikakirjoja.”

En hyväksy loukkaavaa puhetta

Entä jos homoseksuaalien vihkimisestä tulee pakollinen osa papin työtä?

“Sitten kysyn Jumalalta, mitä tehdä seuraavaksi. Aina löytyy joku paikka. Hengellisessä työssä ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä suunnitelmia.”

Monien mielestä rikot räikeästi tasa-arvoa, jos kieltäydyt vihkimisestä?

“Ymmärrän, että ihmiset haluavat samat oikeudet kuin toisilla on. Kirkko on vaikeassa välikädessä. Onko kirkon tehtävä täyttää ihmisten odotukset vai onko kirkolla joku oppi ja ihanne, jota se edustaa tässä maailmassa? – Myönnän, että jos ystäväni pyytäisi minua vihkimään itsensä samaa sukupuolta olevan puolison kanssa, kieltäytymiseni loukkaisi häntä, ja se olisi aika traagista. Mutta elämä on sellaista.”

Pastori pohtii apostoli Paavalin neuvoa, jonka mukaan Jeesuksen seuraajien tulisi elää rauhassa kaikkien kanssa, mikäli se heistä riippuu. Tässäkin tullaan tasa-arvotulkintoihin.

“Tehtäväni on kohdella kaikkia ihmisiä oikein ja tuoda hyvää kaikille ihmisille – siinä määrin kuin voin joustaa omista arvoistani ja kristillisestä identiteetistäni. Jos tulee arvoristiriita, saatan tahtomattani loukata jotain ihmistä.”

Loukkaavaa puhetta seksuaalivähemmistöistä Hernesaho ei hyväksy, vaikka hän kannattaakin laajaa uskonnon- ja mielipiteenvapautta.

Katkeruudesta kompromisseihin

Päätös pappisviran avaamisesta naisille oli joidenkin konservatiivisen raamatuntulkinnan kannattajien ykkösongelmana kirkossa vuosien ajan. “Ristiriidan kanssa on jotenkuten pärjätty, mutta yhä vaikeammaksi tulee elää yhdessä kirkkokunnassa, jonka sisällä on vastakkaisia, vaikeasti yhteensovitettavissa olevia näkemyksiä asiasta”, Matti Hernesaho arvioi.

Luterilainen kirkko on tehnyt selvän päätöksen, ettei sukupuolella ole merkitystä pappeuden kannalta. Jos joku ei hyväksy tätä, seuraa ongelma.

“Tilanne on hankala. Ihmisillä ei ole enää välttämättä tahtoa etsiä yhteistä ratkaisua. Enemmistön tahtotila on, että naispappeuden vastustajat saataisiin siivottua pois kirkon viroista.”

Luterilaiset lähetysjärjestöt, jotka eivät hyväksy naisten pappeutta, ovat nyt vaarassa menettää kirkon rahoituksen.

“On todella harmillista aina kun kirkot hajoavat, mutta kovasti näyttää, että hiekka tiimalasissa käy vähiin.”

Kirkko tukee taloudellisesti jatkossa mahdollisesti vain sellaista järjestöä, jossa papin sukupuoli ei ole määrittävä tekijä. Konservatiivisimpien lähetysjärjestöjen asema hankaloituu entisestään, kun tasa-arvoinen avioliittokäsitys valtaa alaa.

“Tämä on hyvin repivä kysymys. Minä en haluaisi ajaa herätyskristillisiä järjestöjä ulos kirkosta, mutta kuilu niiden ja yhteiskunnan yleisen eetoksen välillä kasvaa koko ajan.”

Hernesahon mielestä ihannetilanne olisi, jos naispappeuden kannattajat ja vastustajat voisivat toimia kirkossa rinnakkain. Se olisi sitä kaivattua ”moniäänisyyttä”. Vastustajilla on kuitenkin ehkä oltava jatkossa omat seurakunnat.

“Jos vastustajat toimivat seurakunnassa, missä on naispappeja, se asettaa nämä naiset epätasa-arvoiseen asemaan.”

Vastustajat kokevat olevansa kirkon perinteen jatkajia, ja he ovat katkeria, jos joutuvat ulos kirkosta. Monet konservatiiviset herätyskristityt kokevat, että heitä ollaan pusertamassa marginaaliin tasa-arvoaatteen nimissä.

“Jotkut ovat sitä mieltä, että mitä tässä kirkossa enää roikutaan – tämä on jo niin nähty. Osa pyrkii löytämään yhteistyön edellytyksiä, kompromisseja ja tapoja edetä yhdessä.”

Tärkeä työ jatkuu jännitteistä huolimatta

Jotta erilaisten teologisten käsitysten mahdollisimman rauhanomainen rinnakkaiselo toteutuisi jatkossakin kirkossa, Hernesaho olisi valmis ratkaisuun, jossa ihmiset saisivat itse päättää, mihin seurakuntaan kuuluvat. Esimerkiksi konservatiivi naispappeuden vastustaja voisi maksaa kirkollisveronsa seurakuntaan, jossa ei ole naispappeja.

“En pidä tätäkään vaihtoehtoa realistisena. Kirkkopoliittinen vastustus on liian suurta, koska tämä asia nähdään nimenomaan tasa-arvokysymyksenä.””

Suomessa voisi toisaalta olla kaksi luterilaista kirkkoa, joista toisessa olisi naispappeus ja toisessa ei, mutta kirkollisveron jakamisesta tulisi tällöin taistelu.

“Naispappeuden vastustajat jäisivät alakynteen. Kirkossa on poliittinen paine olla tasa-arvon puolella.”

Kirkon ja valtion jännitteistä ja kirkon sisäisistä ristiriidoista huolimatta Matti Hernesaho uskoo, että kirkon yhteiskunnallinen asema ja merkitys säilyvät vahvana tulevinakin vuosikymmeninä. Esimerkiksi hautajaiset, diakonia ja rippikoulu sekä lapsi- ja nuorisotyö ovat niin arvokkaita toimintoja, ettei niitä haluta vaarantaa luopumalla kirkollisverotuksesta.

“Kirkko hoitaa hyvin omaa tonttiaan yhteiskunnassa, ja kyllä suomalaiset tajuavat kunnioittaa sitä työtä.”

Konservatiivi ei koe syrjivänsä

Konservatiivipuolella tasa-arvoon liittyviä ongelmia lähestytään ensisijaisesti teologisena ja raamattukysymyksenä.

“Kukaan ei myönnä syrjivänsä tarkoituksella naisia tai seksuaalivähemmistöjä. Kysymys ei ole patriarkaalisuuden edistämisestä, vaan siitä ettei teologisia opinkappaleita voi pelkistää tasa-arvokysymyksiksi.”

Matti Hernesaho kertoo liittyvänsä kristinuskon perinteisiin käsityksiin sukupuolista ja seksuaalisuudesta, joka toteutuu miehen ja naisen avioliitossa. Tasa-arvoajattelun teologinen lähtökohta on, että kaikkien ihmisten arvo on yhtäläinen. Jokainen ihminen on Jumalan tekoa.

“Jumala on puhaltanut oman henkensä ihmiseen, jolla on itseisarvo jo olemassaolonsa perusteella. Ihmistä ei voi kohdella välineenä tai tarkoituksena.”

Jeesus korosti jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta ja etenkin lapsen merkitystä, mikä oli aikanaan rohkea ajatus: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.”

“Lapsi nähdään jo täytenä ihmisenä. Toisessa päässä elämää vanhaa ihmistä arvostetaan yhtä lailla silloinkin, kun hän ei ole enää tuottava osa yhteiskuntaa.”

Kristinuskoon pohjautuva periaate ihmisten yhdenvertaisuudesta oli Suomessa aiemmin itsestään selvä, mutta yhteiskunnan arvojen koventuminen voi johtaa toisenlaiseenkin ajatteluun, Hernesaho varoittaa.

“Joskus vanhusten suusta kuulee katkeraakin puhetta siitä, että kun ihmiselle tulee tietty lukema mittariin, häneen voi pistää piikin, koska hänestä ei ole enää mitään hyötyä.”

Jeesus on radikaali esikuva

Lasten itseisarvon kunnioittamisen lisäksi myös naisten tasa-arvo, asema ja arvostus on kristinuskoon pohjautuvissa yhteiskunnissa kehittynyt pitkälle. Jeesus on syypäänä tähänkin.

“Jeesus teki hyvin radikaaleja tasa-arvotekoja siinä, miten hän suhtautui naisiin ja keskusteli heidän kanssaan.”

Kulttuurissa, jossa ihmiset luokiteltiin syntisiin ja hurskaisiin, Nasaretin mies julisti, että joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.

“Jeesus muistuttaa, että kaikki ihmiset ovat yhtä lailla osallisia syntisyydestä, mikä luo meille tasa-arvoisen lähtökohdan.”

Apostoli Paavali muotoili, että on yhdentekevää, onko ihminen juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen. Kristuksessa kaikki ovat yhtä.

"Kristinuskon näkökulma ylittää kaikki muurit, yhteiskuntaluokat, sosiaalisen aseman, uskonnon ja kansallisuuden rajat. Yhteinen usko ylösnousseeseen Vapahtajaan on vahvempi kuin mitkään muut määrittävät tekijät."

Matti Hernesaho

Turun Katariinanseurakunnan pastori

“Kristinuskon näkökulma ylittää kaikki muurit, yhteiskuntaluokat, sosiaalisen aseman, uskonnon ja kansallisuuden rajat. Yhteinen usko ylösnousseeseen Vapahtajaan on vahvempi kuin mitkään muut määrittävät tekijät.”

Globaalilla tasolla kehittyneet ajatukset tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista nousevat juutalais-kristillisestä perinteestä, jossa painotetaan elämän kunnioittamista.

“Varsinkin Uuden testamentin sanoma on hyvin tasa-arvoinen. Se avaa näkökulman niin kansojen kuin sukupuoltenkin väliseen tasa-arvoisuuteen.”

Kristinusko kieltää rasismin

Kristillistä paatosta ja eetosta voidaan myös väärinkäyttää epätasa-arvon ajamiseen, samoin kuin islamia hyödynnetään tänään poliittisiin tarkoitusperiin ja vallankäyttöön, Hernesaho muistuttaa.

“Kristinuskolla on joskus oikeutettu jopa rasistisia asenteita, mutta sen suhde rasismiin on hyvin yksiselitteisesti kielteinen. Syntyperä tai kansallisuus eivät määritä ihmisen asemaa Jumalan edessä.” – Jos ihminen ottaa kristinuskon vakavasti, rasismia on mahdotonta oikeuttaa. Rasismi ei voi yksinkertaisesti olla mahdollista kristinopin mukaan, sillä kaikki ihmiset ovat yhtä lailla Jumalan luomia.”

Rasistinen ajattelu ja toiminta on kuitenkin yleistä kaikissa kulttuureissa. Ihminen suhtautuu luonnostaan vierastaen toisenlaisiin yksilöihin.

“Myös rasistinen huumori on ihmisille tavallista käytöstä, mutta moraaliselta kannalta se ei ole oikeutettua.”

Toinen kysymys on, onko jokin tietty maahanmuuttopolitiikka rasistista. Joidenkin mielestä maahanmuuton tiukka rajoittaminen on poliittinen mielipide, mutta toiset pitävät sitä rasistisena ajatuksena.

“On myös kristittyjä, jotka ajattelevat kaikkien ihmisten olevan samanarvoisia, mutta silti he ovat sitä mieltä, ettei Suomeen pidä tulla liikaa maahanmuuttajia.”

Hernesahon mielestä suhde maahanmuuttoon on poliittinen kysymys.

“Kristitty ei saa suhtautua syrjivästi toiseen ihmiseen ihonvärin tai äidinkielen perusteella tai sen takia, että tämä tulee toisesta maasta. Se on selvästi väärin. – Mutta olisin varovainen laittamaan kovin helposti ”kristillisen” tai ”ei-kristillisen” leimaa poliittisiin ajatuksiin, esimerkiksi siihen, millä perusteella ihmisiä voi asua Suomessa.”

Kirkkoa ei pidä politisoida

Joku vasemmistolainen pappi on sanonut, että perussuomalaisten politiikka on epäkristillistä, samaan tapaan kuin oikeistolaiset kirkonmiehet syyttivät aikanaan kommunisteja tai vasemmistolaisia epäkristillisiksi. Puoluekentän oikealla laidalla taas saatetaan syyttää kirkkoa vihervasemmistolaiseksi.

“Vuoden 2015 maahanmuuttoaallon aikana kirkon edustajia syytettiin suvakeiksi, koska me autoimme turvapaikanhakijoita ja olimme tukena heidän turvapaikanhakuprosessissaan.”

Kirkon toimintaa voi tässä tapauksessa pitää poliittisena, mutta Matti Hernesahon mielestä se on vain inhimillistä, ihmisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kunnioittavaa kristillistä käytöstä.

“Jeesus kysyy ihmiseltä, mitä tahdot, että teen sinulle. Jos minä kohtaan Irakista tulleen turvapaikanhakijan, kysyn mitä hän haluaisi minun tekevän. Kun hän sanoo haluavansa turvapaikan, me autamme. – Jonkun mielestä tämä tekee kirkosta vihervasemmistolaisen, vaikka se vastaanottava diakoni tai pappi voi olla yhtä hyvin perussuomalainen.”

Hernesaho näkee, että kristinuskosta nousevia ajatuksia on otettu käyttöön eri puolilla puoluekenttää. Kokoomuslainen ja sosialisti kristitty voivat sanoa yhtä lailla kannattavansa tasa-arvoa ja kristillisiä arvoja, joista molemmat ammentavat. Maahanmuuttopolitiikassa konkretisoituu se, että tasa-arvoajatusten pohjalta nousevat konkreettiset johtopäätökset hahmotetaan puoluekentän laidoilla kovin eri tavoin, samoin kuin tasa-arvokäsitykset eroavat kirkon kentälläkin.

Tasa-arvosta käytävä keskustelu ei ole lähimainkaan loppumassa.

Teksti: Janne Villa
Kuva: Kirsi Hernesaho.

Haastattelimme neljää kirkollista vaikuttajaa heidän näkemyksistään tasa-arvoon. Tutustu myös Juha Raition, Jaana Hallamaan ja Ulla Saunaluoman haastatteluihin.

Professori Juha Raitio: Kirkon on otettava ihmisoikeudet vakavasti – Evl.fi

Professori Jaana Hallamaa: Kirkon pitäisi olla aktiivinen ihmisarvon puolustajana – Evl.fi

Ulla Saunaluoma – tasa-arvon sopuisa sillanrakentaja – Evl.fi

Takaisin sivun alkuun