Sukututkija saa kirkonkirjoista tietoa vuosien takaa

Sukututkimuksen tärkeimpiä tietolähteitä ovat seurakuntien käsinkirjoitetut kirkonkirjat. Niitä voi tutkia maakunta-arkistoissa ja kirkkoherranvirastoissa.

Lähikuva mustavalkoisista valokuvista vanhassa valokuva-albumissa, jota pitelee vanhan ihmisen käsi.

Noin kaksi kolmasosaa seurakunnista on antanut yli sata vuotta vanhat kirkonkirjansa oman alueensa maakunta-arkiston säilytettäväksi. Joissakin seurakunnissa sukututkijan on mahdollista tutkia yli satavuotiaiden kirkonkirjojen mikrofilmikortteja kirkkoherranvirastossa.

Pääosin yli sadan vuoden ikäiset kirkonkirjat on mikrofilmattu rullafilmeille, mutta myös osin mikrofilmikorteille, ja ne ovat käytettävissä arkistolaitoksen yksiköissä. Arkistolaitos on aloittanut myös mikrofilmattujen aineistojen digitoinnin arkistointilaitoksen digitaaliarkistoon.

Sovi käynnistä etukäteen

Sukututkimusmahdollisuutta paikan päällä kannattaa tiedustella puhelimitse tai sähköpostitse hyvissä ajoin ennen kirkkoherranvirastoon tai maakunta-arkistoon menoa. Luovutetun Karjalan alueen kirkonarkistoasiakirjat ovat osa Mikkelin maakunta-arkistoa.

Sukututkija voi lähettää myös sukututkimuspyynnön kirkkoherranvirastoon, seurakunnan keskusrekisteriin tai maistraattiin. Sukututkimusta varten laaditut todistukset ovat maksullisia. Sukututkimus edellyttää henkilötietolain mukaista rekisteriselostetta. Lisätietoja Tietosuojavaltuutetun oppaasta Sukututkimus henkilötietosuojalain mukaan.

Vanhimmat kirkonarkistojen asiakirjat on kirjoitettu pääosin ruotsiksi ja 1800-luvun loppupuolelta lähtien pääosin suomeksi. Aina vuoteen 1962 saakka jäsentiedot tallennettiin sidottuihin kirjoihin. Vuodesta 1968 perustettiin Väestörekisterikeskus väestökirjanpitoa varten, jolloin vastuu väestökirjanpidosta siirtyi valtiolle.

Linkkejä omatoimiseen sukututkimukseen

Suomen Sukututkimusseuran ylläpitämässä HisKi-tietokannassa on historiakirjatietoja yli 300 seurakunnasta noin vuoteen 1850 asti. HisKi on kuitenkin vain hakemisto, joten tiedot kannattaa tarkistaa historia- ja rippikirjoista.

Digitoituja kirkonkirjoja voi selailla kahdella eri sivustolla.

Kansallisarkiston digitaaliarkistosta löytyvät käytännössä kaikki säilyneet 125 vuotta vanhemmat kirkonkirjat. Hakumuotona kannattaa käyttää ’X:n seurakunnan arkisto’. Sivuston etu on kuvien kohtalaisen hyvä laatu, mutta haittana se, että indeksointityö on vasta alussa. Sukututkija voi siis varautua työlääseen selailuun etsiessään haluamaansa kylää ja taloa.

Toista sivustoa ylläpitää Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys. Sivustolla on kaksi merkittävää etua: ensinnäkin kirkonkirjoja voi olla myös vuosilta 1880−1910 (tosin vain yhdistyksen jäsenille) ja toiseksi sivusto on yleensä erinomaisesti indeksoitu ja haluamansa tiedon löytää vaivatta.