Ihmisoikeudet ovat jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle yhtäläisesti kuuluvia oikeuksia, joilla pyritään suojelemaan inhimillistä elämää. Niitä koskevat periaatteet on koottu ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Konkreettisen ilmaisun ne saavat valtioiden lainsäädännössä.
Kristillisen uskon mukaan Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, joten kaikkien ihmisten elämä on pyhää ja loukkaamatonta. Ihmisen arvo ei riipu hänen ominaisuuksistaan, saavutuksistaan tai onnistumisistaan. Jumalan edessä kaikki ihmiset ovat ehdottoman tasa-arvoisia, ja kristityn tehtävä on toimia sen puolesta, että kaikkien ihmisoikeudet toteutuisivat.
Kristillisestä luomiskäsityksestä nouseva moraalinen velvoite on ilmaistu tiivistetysti kymmenessä käskyssä, kultaisessa säännössä ja rakkauden kaksoiskäskyssä, jotka kaikki ovat Raamatusta. Vaikka ihmisoikeudet pohjautuvat klassiseen luonnonoikeusajatteluun, taistelu niiden puolesta on myös raamatullisesti perusteltua. Ihmisoikeuskysymykset kuuluvat myös kirkoille. Jeesuksen teloitus on yksi historian tunnetuimmista ihmisoikeusrikoksista.
Nykyisten perusoikeuksien lainsäädäntöhistorian katsotaan alkaneen kolmessa 1600- ja 1700-luvuilla annetussa julistuksessa: Englannin oikeuksien julistuksessa, Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa ja Ranskan ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistuksessa. Tavoitteena oli yleinen, kaikkia kansalaisia yhtäläisesti koskeva laki, jonka mukaan valtion tuli turvata kansalaisten luonnolliset oikeudet eli henki, henkilökohtainen vapaus ja omaisuuden suoja.
Oikeuksien yhtäläisyys ei kuitenkaan ulottunut kaikkiin ihmisiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa oikeudet kuuluivat tuolloin vain vapaille miehille, eivät naisille eivätkä orjille. Ihmisoikeuksien käsite kehittyi myöhemmin niin, että perusoikeuksilla ajateltiin luotavan ihmisille tietty vapauden piiri, johon valtio ei saa puuttua. Klassisten vapausoikeuksien kuten sanan-, kokoontumis-, yhdistys- ja uskonnonvapauden ohella alettiin vaatia myös taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sisällyttämistä perustuslakeihin.
Ihmisoikeuksien kansainvälinen suojelu käynnistyi 1800-luvun alkupuolella orjakaupan kieltämisellä. Kansainvälisen oikeuden keskeiseksi osaksi ihmisoikeudet ovat kuitenkin tulleet vasta Yhdistyneiden Kansakuntien aikakaudella. Myös sukupuolineutraali ihmisoikeuksien käsite vakiintui vasta toisen maailmansodan jälkeen.
Ihmisoikeuksien kansainvälisen suojelun peruskivi on vuonna 1948 hyväksytty ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Se ei ole oikeudellisesti sitova asiakirja, vaan kansainvälisen yhteisön antama julistus. Julistuksella on kuitenkin myös oikeudellista merkitystä; nykyään sen katsotaan olevan ydinsisällöltään osa kansainvälistä tapaoikeutta. Se on lähtökohta juridisesti velvoittaville kansainvälisille ihmisoikeussopimuksille, joista on tullut lähes yleismaailmallisia.
Yhdistyneet Kansakunnat – Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus