Läheisestä luopumisen hetki on raskas. Se muistuttaa myös oman elämän rajallisuudesta. Jeesuksen sanoman kautta meillä on kuitenkin toivo jälleennäkemisestä. Voimme siis jättää oman ja kuolleen läheisenkin elämän suurempiin käsiin.
Läheisen kuolema herättää meissä monia tunteita: surua, kaipuuta, rakkautta, ehkä vihaakin. Sureminen vie voimia, joten ole armollinen itsellesi.
Jonkun on helppo itkeä, toinen suree hiljaa. Älä jää surun kanssa yksin, puhuminen helpottaa. Jos et syystä tai toisesta voi keskustella tunteistasi perheen tai ystäviesi kanssa, on monia kanavia, joissa sinua kuunnellaan. Yksi näistä on Kirkon keskusteluapu. Voit olla yhteydessä myös paikallisen seurakunnan työntekijöihin. Kaikki keskustelut ovat luottamuksellisia. Seurakunnissa kokoontuu myös sururyhmiä, joihin voi liittyä ja saada vertaistukea. Osallistuminen ei edellytä kirkkoon kuulumista tai seurakunta-aktiivisuutta.
Hautajaisiin osallistuminen on yksi tapa surra. Lasten kanssa on tärkeä puhua kuolemasta ja kertoa hautajaisista etukäteen. Lapsi ilmaisee surua omalla tavallaan. Hautajaisissa saa liikkua ja näyttää tunteita. Lapsi tarvitsee aikuisen tukea, kuten jokainen sureva toisen ihmisen tukea.
Mikäli et osallistu hautajaisiin, voit ottaa osaa toisten suruun puhelulla, viesteillä, lähettämällä suruadressin tai kukkatervehdyksen. Surevia on tärkeää muistaa silloinkin, kun hautajaiset ovat ohitse.
Hautajaisten suunnittelussa ja toteutuksessa seurakunnan työntekijät ovat apuna.
Läheisen kuolema on syvä ja voimakas kokemus. Kuolema on aina yllättävä – odotettunakin. Hautajaisten suunnittelussa pyritään huomioimaan se, millainen ihminen kuollut henkilö oli, ja mikä oli hänelle tärkeää.
Jokaisella kirkon jäsenellä on oikeus tulla siunatuksi hautaan. Tämä oikeus kuuluu hänelle, vaikka kirkkoon kuulumattomat omaiset eivät tahtoisikaan siunausta. Myös kirkkoon kuulumaton voidaan siunata hautaan, jos omaiset tai muut vainajan hautauksesta huolehtivat henkilöt sitä pyytävät.
Vainajan tahto siunauksen toimittamisesta on otettava huomioon. Oman tahtonsa hautajaisista, hautapaikasta ja muistotilaisuudesta voi ilmaista esimerkiksi Hautajaissuunnitelma – minun toiveeni -lomakkeen avulla
Kun läheisesi kuolee, teille omaisille voidaan pitää yhteinen hartaushetki. Se voidaan järjestää edesmenneen kodissa tai esimerkiksi sairaalan kappelissa. Sairaalassa hartaushetken pitää tavallisesti sairaalapappi. Hänet tavoittaa henkilökunnan kautta.
Hartaushetki tarjoaa yhden tavan kohdata elämän rajatilanne ja sanoittaa elämän päätösvaiheeseen liittyviä asioita. Hetkessä sinulla on mahdollisuus olla omien ajatustesi ja tunteidesi kanssa ja voit halutessasi jakaa niitä papin sekä muiden läheistesi kanssa.
Läheisillä on mahdollisuus nähdä vainaja, mikäli niin halutaan. Sairaalassa se voi tapahtua hartaushetken yhteydessä tai erikseen sovittuna ajankohtana. Tilanteessa on mukana joku sairaalan henkilökuntaan kuuluva tai sairaalapappi.
Surusta ja kriisistä voi selviytyä
Hautaan siunaaminen ja tuhkaus voidaan toimittaa sen jälkeen, kun hautauslupa on saatu. Kuoleman todennut lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen, ilmoittaa kuolemasta ja antaa hautausluvan läheiselle. Tässä vaiheessa on hyvä sopia järjestelyistä seurakunnan kanssa.
Hautajaisten järjestelyn voi aloittaa jo ennen hautausluvan saamista. Kannattaa ottaa yhteys sen seurakunnan kirkkoherranvirastoon, jonka jäsen vainaja oli, läheinen voi sopia siunaustilaisuudesta. Samalla varataan pappi ja kanttori.
Jos vainaja halutaan haudata muulle kuin oman seurakunnan hautausmaalle, otetaan yhteys kyseisen seurakunnan kirkkoherranvirastoon. Hautaan siunaaminen pyritään järjestämään kohtuullisessa ajassa.
Kaikilla on oikeus tulla haudatuksi kotikuntansa seurakunnan ylläpitämälle hautausmaalle. Evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien hautausmaat toimivat yleisinä hautausmaina, jonne voidaan haudata myös kirkkoon kuulumaton vainaja.
Hautauksissa tuhkaus on yleistynyt arkkuhautauksen rinnalle vaihtoehdoksi varsinkin suurimmilla paikkakunnilla. Hautausmailla on arkkuhautapaikkojen lisäksi uurnahautapaikkoja sekä usein myös vainajien tuhkan sirottelualue.
Pyynnöstä vainaja voidaan haudata uskonnollisesti neutraalille tunnustuksettomalle hauta-alueelle, joiden ylläpitämisestä seurakunnilla on keskinäisiä sopimuksia.
Hautapaikka varataan seurakunnan hautausmaan toimistosta. Myös hautaustoimiston voi valtuuttaa huolehtimaan hautapaikan sopimisesta seurakunnan kanssa. Hautapaikkaan vaikuttaa se, onko kyseessä arkku- vai uurnahautaus.
Hautapaikan voi lunastaa määräajaksi. Hautapaikka- ja hautausmaksut päätetään vuosittain seurakunnissa. Nykyään ei luovuteta enää uusia ainaishautoja, mutta hautaus vanhaan ainaishautaan voi edelleen olla mahdollista. Määräaikaisen haudan hallinta-aikaa voi tarvittaessa jatkaa, seurakunta perii siitä hinnastonsa mukaisen maksun. Ellei hautapaikkaa halua pitää, siirtyy se seurakunnan omistukseen. Tällöin seurakunta tarjoaa hautaoikeuden haltijalle mahdollisuuden poistaa hautamuistomerkin. Hautapaikalle voidaan haudata uusi vainaja, mutta kirkonkirjoissa säilyvät tiedot myös aikaisemmasta vainajasta.
Hautaamiseen liittyviä kustannuksia ovat muun muassa arkku tai uurna, hautapaikka, muistotilaisuus sekä hautamuistomerkki. Hautaus kuuluu papin tehtäviin, hänelle ei tarvitse maksaa. Hautapaikan hinta vaihtelee seurakunnasta ja hautaustavasta riippuen.
Hautapaikan hinta saattaa olla kalliimpi ulkopaikkakuntalaiselle. Useissa seurakunnissa hautapaikka on maksuton rintamatunnuksen omaaville ja heidän puolisoilleen. Hintatiedot löytyvät seurakuntien omilta verkkosivuilta. Hautauskustannuksiin voi tarvittaessa hakea hautausavustusta kunnan sosiaalitoimesta.
Hautamuistomerkkinä voi olla esimerkiksi hautakivi, risti tai veistos. Hautamuistomerkin hankinnalle ei ole aikarajaa.
Hautakivet tilataan yleensä kiviveistämöiltä. Niiden yhteystietoja voi etsiä verkosta tai kysyä hautaustoimistoista. Tarjolla on mm. perinteisiä hautakiviä, koristeltuja tilauskiviä tai luonnonkiviä. Hautakiven tulee olla vainajan muistoa kunnioittava. Seurakunnasta saat lisätietoja hautamuistomerkkiohjeesta eli siitä, millainen muistomerkki suunnitellulle hautapaikalle sopii kooltaan ja muodoltaan. Monilla hautausmailla täytyy piirustukset kivestä mittoineen toimittaa hyväksyttäväksi seurakuntaan ennen kiven hankintaa.
Monilla hautausmailla on mahdollista kiinnittää edesmenneiden yhteiselle muistoseinälle laatta, johon kaiverretaan kuolleen läheisen tiedot. Hautausmailla on myös yhteisiä muistopaikkoja, joiohin halutessaan voi tuoda kukkia tai kynttilöitä. Hautamuistomerkki ei ole pakollinen, sen voi myös jättää hankkimatta.
Hautapaikka vaatii hoitamista, kuten nurmikon leikkuuta. Kesällä haudalle voi istuttaa kukkia. Hautaa on hoidettava ja esimerkiksi poistettava kuihtuneet kukat, lakastuneet lehdet ja kynttilöiden jätteet.
Seurakunta tarvitsee tiedon hautaoikeuden haltijasta. Eli omaisten keskuudesta valitaan henkilö, joka vastaa haudan hoidosta, samalla hän edustaa omaisia hautaa koskevissa kysymyksissä. Haudan hoidosta sovitaan seurakunnan tai hautoja hoitavan yrityksen kanssa. Maksua vastaan seurakunta tarjoaa erilaisia haudanhoitopalveluita.
Meillä Suomessa on kaunis tapa muistaa poisnukkuneita läheisiä sytyttämällä kynttilä haudalle. Erityisen suosittua tämä tapa on pyhäinpäivänä marraskuussa sekä jouluna. Ekologisin vaihtoehto hautakynttilöille ovat lyhdyssä poltettavat kynttilät tai LED-kynttilät.
Hautausmaalla kulkijan on kaiken aikaa muistettava kunnioittaa naapurihautojen rauhaa sekä hautajaistilaisuuksia.
Kristillinen siunaus kertoo uskosta ja ylösnousemustoivosta. Me siunaamme läheisemme matkalle ja saatamme hänet haudan lepoon. Muistotilaisuudessa muistellaan vainajaa sukulaisten ja ystävien kesken.
Siunaustilaisuus ja muistotilaisuus tarjoavat läheisille mahdollisuuden yhteiseen surutyöhön, muistelulle, kiitokselle ja lohdulle.
Hautajaisten järjestäminen kannattaa aloittaa ottamalla yhteyttä joko oman seurakunnan kirkkoherranvirastoon, päivystävään pappiin tai hautaustoimistoon. Tilaisuudesta saa tehdä vainajan persoonaan sopivan oloisen ja kunnioittaa hänen eläessään kertomia toiveitaan.
Hautaan siunaaminen voidaan toimittaa kirkossa, siunauskappelissa, sairaalan kappelissa, haudalla tai muussa sovitussa paikassa. Tilaisuuden kulkuun voi tutustua kirkollisten toimitusten kirjasta. Tilaisuus kestää noin puoli tuntia.
Hautaan siunaamisen toimittaa pappi. Poikkeustapauksissa siunaamisen voi toimittaa muunkin kristillisen kirkon tai siihen rinnastettavan yhteisön pappi, mikäli se perustuu vainajan selvästi ilmaisemaan tahtoon ja siitä sovitaan seurakunnan kirkkoherran kanssa.
Siunaava pappi tapaa läheiset ennen hautajaisia. Hänen kanssaan voi keskustella kuoleman herättämistä ajatuksista ja sopia hautajaisiin liittyvistä käytännön asioista. Keskustelussa voi kertoa papille, millainen kuollut henkilö oli eläessään ja mitä asioita toivotaan, että hänestä kerrotaan esimerkiksi siunauspuheessa.
Siunaustilaisuuden musiikista voi sopia seurakunnan kanttorin kanssa.
Siunaustilaisuudessa arkku on yleensä asetettu valmiiksi kirkon tai kappelin alttarin eteen. Arkun pääpuoli on alttariin päin. Papin tehtävänä on hoitaa siunaustilaisuus ja opastaa sen kulku. Omaisilla on siunaustilaisuudessa oikeus keskittyä suruun.
Siunaustilaisuus alkaa virrellä tai muulla musiikilla. Tämän jälkeen pappi lausuu yhteisen alkusiunauksen ja johdantosanat. Sen jälkeen luetaan Raamattua ja rukoillaan. Papin puheessa muistellaan vainajaa sen mukaan, mitä pappi on omaisilta kuullut hänen elämästään.
Vainajan siunaaminen toimitetaan yhdessä seisten. Pappi laskee hiekkaa arkun kannelle ja lausuu vainajan nimen sekä siunaussanat.
Arkulle laitetaan tavallisesti kukkia. Arkulla voi olla vain yksi kukka-asetelma tai jokainen hautajaisvieras voi tuoda oman kukkatervehdyksen.
Hautajaiskukat voidaan laskea arkun viereen joko siunaustoimituksen alussa tai lopuksi. Kukat voi laskea myös vasta haudalla. Käytännöt vaihtelevat seurakunnittain ja niistä voi sopia papin kanssa. Hautajaiskukkien laskun yhteydessä sanotaan usein kiitos tai muistolause.
Jos vainaja haudataan heti siunaustilaisuuden jälkeen, arkku kannetaan loppusoiton aikana kappelista. Kantajia tarvitaan tavallisesti kuusi, mutta vähintään neljä. Heidän paikoistaan on hyvä sopia etukäteen. Vainaja kannetaan jalkopää edellä kappelin edessä odottavaan saattovaunuun. Saaton kärjessä kulkevat pappi ja suntio. Arkun jäljessä tulevat ensimmäisinä lähiomaiset ja sen jälkeen muu saattoväki.
Haudalle tultaessa suntio ohjaa arkun laskemista ja huolehtii haudan peittämisestä kannella. Kukkalaitteet viedään haudalle, minkä jälkeen voidaan laulaa virsi. Tämän jälkeen joku omaisista voi esittää haudalla olijoille kutsun muistotilaisuuteen.
Jos vainaja tuhkataan, arkku jää siunaustoimituksen jälkeen paikoilleen tai kannetaan autoon. Saattoväki voi toimittaa kukat hautapaikalle tai sopia, että suntio toimittaa ne haudalle siunaustilaisuuden jälkeen. Seurakunnan kanssa kannattaa sopia, mitä kukille tehdään, jos vainaja on määrä tuhkata. Yksittäisiä kukkia voi ottaa mukaan myös muistotilaisuuteen.
Hautajaisiin pukeudutaan Suomessa asiallisesti, yleensä tummasävyisiin, hieman juhlaviin vaatteisiin. Suomessa tummasävyisellä, peittävällä surupukeutumisella kunnioitetaan vainajaa ja vainajan omaisia. Nykyään hautajaisten pukukoodi voi myös olla väljempi ja vainaja on voinut esimerkiksi toivoa värikästä tai arkista pukeutumista. Tummien juhlavaatteiden puuttumisen ei siis tule olla este hautajaisiin osallistumiselle – tärkeintä on kuitenkin vainajan muistaminen, oli päällä millaiset vaatteet tahansa.
Muistotilaisuudessa muistellaan vainajaa sukulaisten ja ystävien kesken. Pappi ja kanttori osallistuvat tilaisuuteen, mikäli heitä toivotaan mukaan. Muistotilaisuus pidetään hautaan siunaamisen jälkeen. Kutsu muistotilaisuuteen voidaan antaa henkilökohtaisesti, lähettää hautauskutsun yhteydessä tai ilmoittaa sanomalehden kuolinilmoituksen yhteydessä.
Seurakunnalta voi varata tilan muistotilaisuuden viettoon. Tilaisuuden voi pitää myös kotona tai esimerkiksi ravintolassa.
Muistotilaisuuteen voidaan laittaa muistopöytä. Pöydälle laitetaan valkea liina, kynttilä, vainajan valokuva ja kukkia. Myös esimerkiksi vainajalle tärkeitä esineitä voidaan laittaa esille.
Muistotilaisuuteen ei ole virallista kaavaa. Ohjelmassa voi olla esimerkiksi yhteisen elämän muistelua ja puheita. Usein tilaisuudessa on ruoka- tai kahvitarjoilu. Papilla ja kanttorilla on kokemusta muistotilaisuuksista, heiltä voi kysyä erilaisista käytännöistä. Pappi voi toimia muistotilaisuuden ohjaajana ja kanttori huolehtia tilaisuuden musiikista. Virsistä tai musiikista on hyvä sopia etukäteen.
Muistotilaisuudessa voidaan lukea mahdolliset saapuneet adressit ja muut osanotot. Niiden lukija kannattaa sopia etukäteen. Adressien lukeminen voi jäädä kokonaan poiskin. Sen sijaan joku omaisista voi kiittää osanotosta.
Muistotilaisuuden lopuksi joku omaisista kiittää mukana olleita osanotosta. Jotkut omaiset haluavat julkaista kiitoksen sanomalehdessä tai lähettävät kiitoskortin vainajan muistoa kunnioittaneille.
Läheisen kuolema -opas auttaa omaisia hoitamaan asioita ja tekemään päätöksiä menetyksen hetkellä.
Kaikessa läheiseen kuolemaan ja hautajaisjärjestelyihin liittyvissä kysymyksissä seurakunta tukee ja auttaa sinua. Ole yhteydessä.