Ymmärtäkää, mitä te teette

Jeesus Nasaretilaisen kohtaama ristinkuolema oli kiistatta väkivaltainen tapahtuma. Erityisesti kristillisestä perinteestä vieraantuneemman nykyihmisen voi usein olla vaikea hyväksyä Jeesuksen kuolemaan liittyvää konkreettista ja kavahduttavaa sortoa, alistamista, kärsimystä ja verenvuodatusta.

”Kristus kuoli meidän syntiemme tähden, niin kuin oli kirjoitettu”, koittaa Paavali selittää tapahtumia antiikin ajan ihmisille. ”Mutta miksi?”, saattaisi moni nykyajassa ihmetellä. Miten Jumala saattoi olla niin julma, että antoi tapattaa oman poikansa näin hirveällä, elämän arvoa loukkaavalla tavalla?

Pääsiäisen tapahtumat rikkovat – täysin syystä ja perustellusti – ihmisen oikeudenmukaisuudentajua. Teologit ovat kautta historian koittaneet vakuutella ihmisiä siitä, että lopulta, Kristuksen ylösnousemuksen tuoman toivon välityksellä, kaikki kääntyi hyväksi. Tämä ei kuitenkaan välttämättä lohduta, jos oman oikeudenmukaisuusajattelun perusperiaatteena on, ettei päämäärä pyhitä keinoja. ”Pitäkää väkivaltainen heimojumalanne”, saattaa modernin maailman kasvatti ajatella.

Ristiriidan rikkoma

Ristin väkivallan merkitystä pohdittaessa on alkuun syytä ymmärtää, että Jeesus Nasaretilaisen kuolemantuomio ei omana aikanaan ollut mitenkään ennenkuulumaton tapahtuma. Tuomio edusti aikalaisten silmissä laillista ja jopa oikeutetuksi ymmärrettyä toimintaa. Jeesuksessa nähtiin häirikkö ja rikollinen, jonka ristiinnaulitsemista ajoivat niin maalliset kuin uskonnollisetkin valtaapitävät. Kaikki tapahtui ympärillä hurraavan väkijoukon silmien edessä. Voidaan kyseenalaistaa, oliko kyse tosiaan Jumalan vaatimasta uhrista, mutta ihmisen osuutta Jeesuksen häpeäkuolemasta on vaikea poistaa.

Ristille Jeesuksen vei oppi Jumalan valtakunnasta. Elämästä, jonka keskellä ihmisen, toisen ja maailman välisiä suhteita leimaisivat esimerkiksi rauha, oikeudenmukaisuus, radikaali rakkaus ja toinen toisemme palveleminen. Sanoma tuntui puhkovan kiusallisesti reikiä niihin hierarkian, vallan ja pakottamisen periaatteisiin, joiden varaan ihmiskulttuuria oli totuttu rakentamaan.

Lopulta ristiriita oli niin suuri, että ihminen oli valmis mieluummin tappamalla hiljentämään Jumalan Pojan kuin muuttumaan itse. Jeesus murrettiin, revittiin rikki ja häpäistiin inhimillisen ja vallitsevan yhteiskunnan rakenteisiin kytkeytyvän väkivallan uhrina.

Herää pahvi!

Jeesuksen antautumista kohtaamalleen inhimilliselle väkivallalle voidaan tarkastella paljastamisen tekona: ymmärtäkää, mitä te teette. Ristinkuoleman epämiellyttävyys kysyy ihmiskunnalta yhä edelleen, kykenemmekö kohtaamaan omaan toimintaamme sisältyvän väkivallan todellisuutta ja sen hirvittäviä seurauksia.

Mitä ajatella esimerkiksi siitä, että kasvavan globaalin eriarvoisuuden ja kiihtyvän ympäristö- ja kestävyyskriisin keskellä olemme jo vuosikausia olleet valtavalla voimalla marssittamassa koko tuntemaamme maailmaa vertauskuvalliselle ristille rikki revittäväksi ja tuhottavaksi?

Ristinkuoleman tragedian keskeltä loistava toivo on ehkä juuri siinä, että kykenemme näkemään syylliseksi tuomitussa viattoman uhrin. Meidän uhrimme, joka kuoli meidän vuoksemme ja yhtenä meistä. Ristillä kohdataan elämä, jonka ihminen tukahdutti – ja yhä edelleen tukahduttaa mitä moninaisimmin tavoin.

Tämän maailman keskellä on ylösnousemuksen todeksi eletty toivo ehkä siinä, että kykenemme tämän näkemään kerta toisensa jälkeen sekä lukuisista pätevän ja oikeutetun tuntuisista perusteluista huolimatta valitsemaan toisin.

Kysymys siitä, mitä risti kertoo Jumalasta on lopulta uskon kysymys, mutta ihmisluonnosta pääsiäisen tapahtumat paljastavat paljonkin uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta.

Teksti: Mikko Kurenlahti