Yhdessä yksinäisyyttä vastaan

Kirkon vapaaehtoinen Toini Salo on kullanarvoinen juttukumppani 96-vuotiaalle Helka Suonsivulle. Yksinäisyyden torjuntaan on herätty myös valtakunnallisesti ennennäkemättömällä laajuudella.

Keskustelu soljuu vaivattomasti ja rouvien silmät tuikkivat, kun Toini Salo ja Helka Suonsivu tapaavat Suonsivun kotona Lehmusvalkaman palvelutalossa.  26 vuoden ikäerosta ei ole tietoakaan.

– Me olemme niin samalla aaltopituudella ja tunnen, että voin puhua hänen kanssaan mistä asiasta vain. Tämmöisiä kuin Toini on, tarvittaisiin lisää, Suonsivu sanoo.

Toini Salo toimii vapaaehtoisena Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän ystävätoiminnassa. Hän on käynyt Suonsivun luona kerran viikossa jo vajaan vuoden ajan.

– Helkan kanssa oleminen oli luontevaa ihan alusta saakka, ja tulemme hyvin juttuun. Ikinä ei ole ollut vaivaantunutta tilannetta, Salo sanoo.

96-vuotias Suonsivu muutti Lehmusvalkamaan seitsemän vuotta sitten. Liukastuminen ja reisiluun murtuma teki kotona asumisesta hankalaa. Uusi koti löytyi ystävän vinkistä.

Aluksi hän harrasti monenlaista – vesijumppaa, askartelua, kerhoja ja taidemaalaustakin. Kun korona-aika katkaisi kaiken toiminnan, yksinäisyys iski lujaa.

Nyt ikä painaa sen verran, ettei harrastuksissa jaksa enää juosta. Niinpä kotona käyvistä ihmisistä on tullut entistä tärkeämpiä. Tytär käy usein ja tuo ruokatarvikkeita. Viime syksystä lähtien Lehmusvalkaman hoitaja on käynyt joka aamu. Myös Toini Salon visiittiä Suonsivu odottaa innolla.

Tavatessaan rouvat juttelevat kuulumisia ja pelaavat Skip-Bo-korttipeliä. Suonsivulla on perhettä viidessä polvessa ja Salo on kymmenlapsisesta perheestä. Puhumista siis riittää.

Joskus he käyvät Lehmusvalkaman riennoissa, kuten tansseissa tai myyjäisissä. Talviliukkailla ulos ei uskalla mennä, mutta keväällä seuranpito siirtyy pihalle.

– Kun tavattiin ensimmäisiä kertoja, Helka sanoi, ettei hän enää lähde ulos. Mutta kyllä hän vaan on lähtenyt, Salo nauraa.

Toini Salo teki uransa IT-alalla. Hän päätti aikoja sitten, että eläkkeellä hän rupeaa vapaaehtoishommiin.

Vapaaehtoistyö kirkon ystävätoiminnassa sopii seuralliselle Salolle hyvin. Hänellä on paljon ystäviä ja harrastuksia, mutta hän kaipasi jotain, joka tuo elämään syvempää merkitystä.

– Tämä antaa hyvän mielen, kun voi olla toiselle läsnä ja tuottaa iloa.

Helka Suonsivun mukaan rikkaasta juttukumppanuudesta pitää kiittää hänen luonaan käynyttä diakoniatyöntekijää, joka vinkkasi kirkon ystävätoiminnasta.

Suonsivu näkee ympärillään paljon yksinäisyyttä. Hän toivoo, että olisi enemmän ihmisiä, jotka ymmärtäisivät vanhusten kaipuun jutustelun ääreen.

– Olen joskus sanonut Toinille, että sun täytyy sydämessäs tuntea, miten arvokas sä olet mulle.

Seurakuntayhtymän ystävätoiminta on yksi tapa, jolla yksinäisyyttä torjutaan Turussa ja Kaarinassa. Yksinäisyyden torjuntaan on herätty isolla porukalla myös valtakunnallisesti.

”Osallistujien Suomen” tavoitteena on vähentää suomalaisten kokemaa yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Tätä varten on koottu yhteen isoja toimijoita, joilla on mahdollisuuksia torjua yksinäisyyttä ja lisätä osallisuutta ja yhteisöllisyyttä Suomessa.

Mukana on myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Kirkkohallituksen Jarmo Kokkosen mukaan enää ei uskota siihen, että yksinäisyyden ongelmia ratkaistaisiin vain määräaikaisilla hankkeilla tai projekteilla. Yksinäisyyden torjumiseksi tarvitaan pysyviä rakenteita.

– Osallistujien Suomi on pitkäjänteinen, kestävä ja laaja-alainen kansanliike yhteisöllisyyden vahvistamiseksi ja yksinäisyyden kampittamiseksi, hän summaa.

Kokkonen kuuluu Osallistujien Suomea luotsaavaan asiantuntijaryhmään, jossa on edustajia tutkimuslaitoksista ja ministeriöistä Opetushallitukseen, Kuntaliittoon, Olympiakomiteaan ja järjestökenttään. Työn on pannut alulle eduskunnan yksinäisyyden vähentämisen työryhmä.

Kokkosen mukaan Osallistujien Suomessa on jo kymmeniä toimijoita ja satoja ihmisiä, ja joukkoon voi liittyä kuka tahansa. Yksinäisyyttä torjutaan nyt ensimmäistä kertaa näin ison porukan voimin.

– Osallistujien Suomen arvo on mielestäni siinä, että se tuo toimijat yhteen ja yhteisen viestin ääreen. Asioita edistetään yhdessä, Kokkonen sanoo.

Yksinäisyydestä kertova tilasto- ja tutkimustieto on karua luettavaa.

Tilastokeskuksen mukaan lähes 30 prosenttia suomalaisista kokee itsensä yksinäiseksi vähintään joskus. Prosenttiosuudet ovat nousseet 8,5 prosenttia vuosien 2018 ja 2022 välillä.

Tutkimusten mukaan puute sosiaalisista kontakteista lisää ennenaikaisen kuoleman riskiä enemmän kuin tupakointi, alkoholi, liikkumattomuus, ylipaino ja ilmansaasteet.

Yksinäisillä on myös enemmän sekä psyykkisen että fyysisen terveyden ongelmia. Yksinäisyys lisää muun muassa sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen, masennuksen ja itsetuhoisuuden riskiä.

Kirkkohallituksen Jarmo Kokkonen arvelee, että yksinäisyyden seurauksien täyttä syvyyttä ei ole tähän mennessä tajuttu. Yksinäisyydellä on paitsi inhimillisiä ja sosiaalisia, myös taloudellisia vaikutuksia.

– Yksinäisyyden hintalappu yhteiskunnalle on valtava.

Esimerkiksi Tanskassa yksinäisyys maksaa vuosittain yli seitsemän miljardia Tanskan kruunua (noin 940 miljoonaa euroa). Suomessa laskelmat ovat tekeillä.

Mitä asialle sitten aiotaan tehdä?

Viime vuoden aikana Osallistujien Suomen asiantuntijaryhmä kokosi ensimmäisen toimenpideohjelmansa. Siinä linjataan 21 tavoitetta ja miten niihin päästään.

Lista kuvastaa, miten monessa kohtaa yksinäisyyttä voidaan torpata: sote-palveluissa, järjestökentällä, päiväkodeissa ja kouluissa, koulun ja kodin yhteistyössä, työyhteisöissä, urheiluseuroissa, vapaaehtoistyössä, yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja niin edelleen.

Toimenpiteissä korostuu Suomessa jo tehtävän yksinäisyyden torjuntaan liittyvän työn ja tutkimustiedon kokoaminen ja välittäminen eteenpäin. Monessa kohtaa puhutaan myös kouluttamisesta, tietoisuuden lisäämisestä ja puheeksi ottamisesta.

Yksi tavoitteista on se, että seurakunnilla olisi entistä paremmat keinot ehkäistä yksinäisyyttä ja vahvistaa yhteisöllisyyttä kaikenikäisten parissa tehtävässä työssä.

Tätä varten Kirkkohallitus on laatinut 350 seurakunnalle napakan listan suosituksia yksinäisyyteen puuttumiseen. Niissä muun muassa rakennetaan saavutettavaa ja yhteisöllistä seurakuntaelämää, turvataan lasten ja nuorten kasvua sekä ehkäistään yksinäisyyttä monikanavaisesti.

Jarmo Kokkosen mukaan suositusten ideana on herkistää kirkon työntekijöitä pysähtymään yksinäisyyden teemojen äärelle: ottamaan yksinäisyys puheeksi ja torjumaan yksinäisyyttä entistä vahvemmin siinä, mitä he jo tekevät. Suositukset ovat tarkoituksella avarat.

– En usko, että täältä yleiseltä taholta voisikaan tulla niitä kuningasideoita, että mikä toimii paikallisesti parhaiten.

Mitkä sitten ovat kirkon valtteja yksinäisyyden torjumisessa?

Kokkonen korostaa, että kristinuskon perusolemus on yhteisö. Ihmiset on luotu olemaan yhteydessä toistensa kanssa. Jumalan valtakunta tulee todeksi ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

Kirkon vahvuus on hänestä ihmisten parissa toimiva, koulutettu ja osaava henkilöstö sekä koulutetut vapaaehtoiset. Kirkossa on vahva turvallisten yhteisöjen rakentamisen perinne.

– Sellaisia yhteisöjä tarvitaan, jossa osallistuminen ei perustu suorittamiseen, osaamiseen tai pärjäämiseen. Pelkkä omana itsenään oleminen riittää, Kokkonen sanoo.

– Toiminnassa ei myöskään kysytä jäsenkirjaa. Kirkon jäsenyydestä jokainen päättää itse, mutta tervetulotoivotus koskee kaikkia.

Samaan aikaan kirkon yhteisöjä pitää hänestä tarkastella myös kriittisesti: on tärkeää, että yhteisössä on hyvä ja lämmin olla, mutta hengittääkö se myös ulospäin? Kutsuuko se uusia ihmisiä yhteyteensä?

Parannettavaa on hänestä myös yhteisöjen monimuotoisuudessa. Perinteisen ja pitkäkestoisen toiminnan rinnalle tarvitaan monenlaisia, eri kestoisia ja -teemaisia vaihtoehtoja.

– Verkossa tapahtuvaa yhteisöllisyyttä ei myöskään pidä sulkea pois. Esimerkiksi kirkon nuorisotyössä on tuotu turvallisia aikuisia nuorten peliyhteisöihin, Kokkonen sanoo.

Osallistujien Suomen tavoite ja toimenpiteet ovat kunnianhimoisia. Miten varmistetaan, etteivät ne jää vain hyviksi aikomuksiksi?

Kokkonen myöntää, että työtä on paljon. Yksinäisyyden torjunta vaatii sitoutumista, priorisointia ja uusia tapoja toimia sekä yhteiskunnan eri organisaatioilta että kansalaisilta. Hänestä Osallistujien Suomen tavoitteet eivät kuitenkaan ole millään tavalla mahdottomia.

– Tämä ei ole ihmeiden tekemistä tai sellaista, jota voisivat tehdä vain harvat ja valitut.

Kokkonen korostaa, että tavoitteiden toteutumista seurataan vuosittain. Seurannassa käytetään jo olemassa olevia mittareita: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyä ja Terve Suomi -kyselytutkimusta sekä Tilastokeskuksen Elinolot-tilastoa.

Näistä poimitaan tietoa suomalaisten kokemasta yksinäisyydestä, osallisuudesta, positiivisesta mielenterveydestä ja yhteisöllisyydestä.

Kokkosen mukaan jokaisella toimenpiteellä on vastuutoteuttaja ja aikataulu. Osallistujien Suomen toimenpideohjelma elää ajassa ja sitä muokataan esiin nousevien tarpeiden mukaan. Työ jatkuu yli hallituskausien.

Mutta mitä yksinäisyyden torjunnasta ajattelevat tämän jutun alussa esitellyt juttukumppanit Helka Suonsivu ja Toini Salo?

Heistä yksinäisyyteen voivat puuttua myös ihan tavalliset kaduntallaajat, meistä jokainen.

– Että oltaisiin läsnä toisille ihmisille. Jätettäisiin kännykät ja ipadit sivuun, oltaisiin henkilökohtaisissa yhteyksissä ja tavattaisiin kasvokkain, Salo miettii.

– Sekin olisi hienoa, jos aina tervehdittäisiin toisiamme. Se on pieni asia, mutta aika vaikuttava. Ja meidän tarttis tuntea, että olemme tasaveroisia, kaikki me ollaan ihmisiä, Suonsivu lisää.

Jokaisen kansalaisen vaikutusmahdollisuuksia korostaa myös Osallistujien Suomi. Kirkkohallituksen Jarmo Kokkonen muistuttaa, että pienillä, arkisillakin teoilla on väliä.

– Silloinkin, kun ei ole mahdollista muuttaa koko maailmaa, niin on mahdollista muuttaa yhden ihmisen koko maailma, hän summaa.

Juttu on alunperin julkaistu Liljassa 2/2025.

Teksti: Heidi Pelander, kuvat: Jussi Vierimaa.

Lue lisää: osallistujiensuomi.fi