Vankiladiakoni on luottoihminen ja linkki vankilan ulkopuolelle

Tuula Karjalainen on toiminut vankiladiakonina Pelson vankilassa Vaalan kunnassa vuodesta 1987. Hän sai Kirkkohallituksen myöntämän diakonian kultaisen ansiomerkin syksyn 2020 Diakonian päivillä.

Karjalainen tekee työtä ennen kaikkea vankien ja heidän omaistensa kanssa. Lisäksi hän on linkki vankien seurakuntiin. Vankilan henkilöstön ja johdon luottamus näkyy Karjalaisen työssä, sillä vuonna 2007 Vankeinhoitolaitos, joka oli Rikosseuraamuslaitoksen edeltäjä, myönsi hänelle vankeinhoidon ansioristin.

Kotiseurakunta odottaa vankia

Tuula Karjalainen kertoo vankien tietävän, että kotiseurakunta on olemassa jokaiselle. Vapautumisen jälkeen kotiseurakunnassa on ihmisiä, jotka ottavat vastaan. Vapautunut voi mennä kirkkoherranvirastoon, jossa tiedetään, milloin diakoniatyöntekijät ovat paikalla, tai varata ajan etukäteen.

”Kirkko ei ole kolmas sektori, vaan olemassa joka paikkakunnalla ja tärkeänä läsnä. Hyvin usein tehdään yhteisiä verkostopalavereja sosiaalityöntekijän ja erityisohjaajien kanssa. Teemme suunnitelmia vapautumisen varalle ja myös vankilassa olon ajalle. Joillakin on hyvin pitkät tuomiot ja joillakin voi olla lyhytkin tuomio, mutta aika täällä voi olla hyvin raskasta erilaisista elämäntilanteista johtuen”, Karjalainen summaa.

Karjalainen kertoo, että seurakunnat ovatkin vahvasti läsnä vankilatyössä tekemällä vierailuja ja ottamalla vastaan vapautuvia ihmisiä. Seurakunnat tekevät myös työtä vankien perheiden parissa.

”Toivon, että voin olla seurakuntien työntekijöiden ja vapaaehtoisten tukena, mutta he ovat myös minulle erittäin tärkeä linkki. Muutaman kerran vuodessa lähetän kirjeitä kaikille yhteistyötahoille, että ollaan yhdessä työssä mukana.”

Diakonille voi puhua avoimesti

Monelle vangille diakoni on luottohenkilö, jolle voi puhua asioista pelkäämättä seuraamuksia.

”Jos kirkollinen työ ja diakoniatyö puuttuisi täältä vankilasta, niin täältä puuttuisi todella iso osa. Yhden vangin sanoilla, jotka hän lausui raamattupiirissä keväällä: ’täällä voi puhua rehellisesti’. Ei tarvitse ajatella, että tästä tehdään vankitietorekisteriin merkintä ja sitten se vaikuttaa jossakin, että pääsenkö avotaloon tai lomille. Tiedetään, että nämä asia jäävät tähän. Vien asioita vain vangin pyynnöstä eteenpäin.”

Karjalaista itseään on kannustanut jaksamisessa Matteuksen evankeliumin kohta ”minä olin vankilassa ja te tulitte minun tyköni”.

”Tykkään olla ihmisten kanssa ja tiedän, että joka ikinen näistä miehistä täällä on Jumalalle rakas. Vuosien varrella löysin myös Raamatun kohdan heprealaiskirjeestä. Kun kerran odotin porukkaa tuolta pihalta ja katselin kappelin kalterien välistä, heprealaiskirjeestä tuli kohta ’ei kukaan saisi jäädä taipaleelle’. Nämä ovat sellaisia asioita, joista itse saan voimaa. Tiedostan, että joku muu johtaa tätä työtä ja olen tässä niin sanottu työrukkanen. Ihmisistä saan voimia tähän työhön”, Tuula Karjalainen pohtii.

Karjalainen iloitsee, että voi tuoda kirkon vankilaan konkreettisesti. ”Jumala on olemassa, ja hän pitää huolta.”

Kirkon vankilatyö lukuina:

Vankiladiakoneja on neljässä vankilassa (Pelso, Naarajärvi, Köyliö + Huittinen). Vankilapappi on 13 suljetussa vankilassa (Helsinki, Jokela, Riihimäki, Vantaa, Kuopio, Mikkeli, Oulu, Sukeva, Vaasa, Kylmäkoski, Hämeenlinna, Turku, Pyhäselkä (osa-aikainen).

Sivutoimisia vankilapappeja on kolme kuten myös sivutoimisia vankiladiakoneja. Lisäksi on yksi sivutoiminen ortodoksinen vankilapappi, joka työskentelee myös venäjänkielisten kanssa.

Seurakuntien diakoniatyöntekijöitä, jotka tekevät säännöllistä vankilatyötä seurakunnan diakonin virkansa toimenkuvana on kolmisenkymmentä.

Eri kirkkokuntien vapaaehtoistyöntekijöitä vankilatyössä (useimmat nimikkeellä vankilalähetti) on non 300, joista luterilaisten osuus reilu kolmannes, suurimpana luterilaisena vapaaehtoisten ryhmänä rauhanyhdistysten jäsenet.

Teksti: Tuija Helenelund, Kirkon viestintä