Uusi teos pohtii Aasian uskontoperinteiden vaikutuksia kristillisyyteen

Miten itämaisen uskonnollisuuden ilmiöt ovat levittäytyneet suomalaiseen uskonnollisuuteen? Mitä ne merkitsevät kristillisen uskon tulkinnalle? Miten kohtaamme toiseuden ja toiset uskonnot?

Näitä kysymyksiä käsittelee Jyri Komulaisen ja Elina Hellqvistin toimittama teos Henkisyyttä ja mielenrauhaa: Aasian uskonnollisuus länsimaissa (Gaudeamus 2020).  Teos lähestyy ilmiöitä sekä uskontotieteen että teologian näkökulmista.

Suomalainen uskonnollinen kenttä on monimuotoistunut jo pitkään. Yhtenä tekijänä muutoksessa on aasialaisperäisten uskontojen, erityisesti hindulaisuuden ja buddhalaisuuden, vaikutuksesta voimistunut henkisyyden korostus. Yhä useampi suomalainen määrittelee itsensä hengelliseksi, mutta ei uskonnolliseksi.

Aasian uskontoihin perinteisesti liitetyt ilmiöt kuten jooga ja mindfulness ovat niin ikään kasvattaneet suosiotaan länsimaissa jo kauan. Kuitenkin työväenopistoissa tarjottava jooga on kohtuullisen kaukana hindulaisuuden ja buddhalaisuuden henkisistä ja fyysisistä harjoitteista, joihin usein liittyy myös askeettisia ideoita. Länsimaihin tulleina nämä aasialaiset menetelmät ovat pitkälti maallistettuja ja kaupallistettuja.

Joogan ja mindfulnessin uskonnollisia juuria ei tule kokonaan unohtaa, sillä ne vaikuttavat edelleen ilmiöiden taustalla myös maallistuneissa yhteyksissä. Ville Husgafvelin artikkeli teoksessa osoittaa, että esimerkiksi mindfulness-harjoitukset pohjautuvat alun perin moninaiselle kokoelmalle buddhalaisten munkkien harjoitteita.

Kimmo Ketolan artikkeli käsittelee joogan ja meditaation merkitystä suomalaisille. Jooga, mindfulness tai muut itämaisvaikutteiset perinteet eivät sulje pois kristillisyyttä. Artikkeli tuo ilmi, että suomalaiset harjoittavat joogaa pääosin kehollisen hyvinvoinnin vuoksi, mutta myös henkisistä syistä, kuten stressin poistamiseksi ja sisäisen itsen kanssa yhteyteen pääsemiseksi. Joogaa harjoittavat myös identifioituvat kristinuskoon ja uskovat Jumalaan yhtä paljon kuin muukin suomalainen väestö. Joogaa ja meditaatiota harjoittavat toisaalta määrittävät itsensä muuta väestöä useammin henkisiksi etsijöiksi. 

Uusi hengellisyys voi olla mahdollisuus myös kirkolle

Jyri Komulainen pohtii artikkelissaan sitä, miten kirkon tulisi suhtautua uuteen henkisyyteen. Komulainen rohkaisee kirkkoa ja sen työntekijöitä tarkastelemaan aasialaisten uskontojen tuomia ilmiöitä myönteisenä mahdollisuutena. Itämaisten ja länsimaisten uskonnollisten kulttuurien vuoropuhelulla voisi olla hedelmällisiä seurauksia: kristillinen jooga voi tarjota uusia tapoja toteuttaa hengellisyyttä, sillä kirkko on aina lainannut kristillisen spiritualiteetin palvelukseen uusia ideoita ja tekniikoita. Henkisyyden etsijöiden määrä kasvaa, ja uudenlaista kristillistä mystiikkaa viljelemällä kirkko voi vastata heidän hengellisyyden kaipuuseensa.

Mika K T Pajunen kertoo hiljaisuuden viljelystä ja spiritualiteetista, joilla on juuret syvällä kristillisessä perinteessä, mutta paljon myös yhtymäkohtia aasialaisten katsomusten kanssa. Spiritualiteetti on jotain, joka läpäisee koko ihmiselämän ja vaikuttaa kaikessa, mitä ihminen tekee. Välineenään hiljaisuus nykyajan ihminen etsii Jumalaa ja hänen valtakuntaansa tässä ja nyt. Nykyisessä suomalaisessa kristillisyydessä harjoitetaan spiritualiteettia monella tapaa: pyhiinvaellukset, hiljaisuuden retriitit ja kristillinen jooga ehkä tunnetuimpina muotoina. Nämä hiljaisuuden viljelyn muodot sopivat niin vakaumukselliselle kristitylle kuin henkisyyden etsijällekin.

Uskonnollisuuden muuttuessa ja monimuotoistuessa kunnioittava ja arvostava lähestymistapa toisen pyhään ja toisiin ihmisiin korostuu entisestään. Elina Hellqvist pohtii pyhän käsitettä ja sitä, miten suhtautua toisen pyhään loukkaamatta, mutta kuitenkin oma uskonnollinen identiteetti säilyttäen. Suomalaisetkin joutuvat entistä enemmän kosketuksiin muiden uskontoperinteiden ja niiden tapojen kanssa. Turistina matkatessa voi kohdata tilanteita, joissa joutuu punnitsemaan suhtautumista niin omaan kuin toisenkin pyhään. Toisen pyhän tunnustaminen ei kuitenkaan vielä tarkoita omasta pyhästä tai identiteetistä luopumista, vaan enneminkin lähimmäisen kunnioittamista.

Kirjaan sisältyy myös Jussi Sohlbergin artikkeli länsimaisen esoterian vaikutuksesta uuteen henkisyyteen ja Pekka Yrjänä Hiltusen omaelämäkerrallinen epilogi, joka tarjoaa ainutlaatuisen läpileikkauksen henkisyyden kentän muutoksiin.

Lisätietoja kirjasta: Kirkon lähetyskeskuksen vs. Johtaja, TT Elina Hellqvist (elina.hellqvist@evl.fi, p. 040 688 1478) ja Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija, dosentti Jyri Komulainen (jyri.komulainen@evl.fi, p. 040 142 5189).

Sisällysluettelo on nähtävissä Gaudeamuksen verkkosivuilla. 

Arvostelukappaleet: Outi Kitti, outi.kitti@gaudeamus.fi

Teksti: Hanna Yletyinen