Ulkopuolisten loppiainen

Ulkopuolisten loppiainen

Matt. 2:1–12

Loppiaista pidetään joulun viimeisenä hetkenä, mutta sen sanoma on kaikkea muuta kuin loppu – se on alku. Loppiaisesta on vaikea tarinoida ilman itämaan tietäjiä, jotka keikkuivat
kaukaisuudesta kameliensa selässä, ja seurasivat tähteä löytääkseen vastasyntyneen Jeesuksen. Tietäjät ovatkin osuva vertauskuva sille, että ikivanhan kertomuksen ydin resonoi yhä: seimen sanoma ei ole vain yhdelle ryhmälle tai tietylle kulttuurille – se on tarkoitettu kaikille.

Tietäjät eivät olleet paikallisia tai uskonnollisia auktoriteetteja. He olivat vieraita, muukalaisia, ulkopuolisia, mutta saivat silti kutsun löytää jotain suurempaa. Tämä on hyvä osoitus siitä, että lapsi ei katso taustaa, uskonnollista identiteettiä tai elämäntilannetta – ei seimessä eikä päiväkodin pihassa. Siitä olisi meillä aikuisillakin paljon opittavaa. Joulun viesti kuuluu kaikille, myös niille, jotka eivät koe itseään erityisen uskonnollisiksi.

Vaikka moni on elänyt aatosta loppiaiseen melkoista jouluperinne-kimaraa, voidaan hyvällä omallatunnolla jo ensi vuodeksi merkata ylös, ettei elämän tarvitse olla pakonomaista joulun suorittamista eikä liioin tiettyjä uskomuksia tai uskon tapoja. Olemme riittäviä juuri sellaisena kuin olemme, ja jokaiselle on paikka joulun tarinassa.

Ehkä olet joskus tuntenut olevasi ulkopuolinen. Ehkä tuntuu, ettei perinteinen uskonto ole sinua varten. Tänä loppiaisena, kun kuusi ehkä jo varisee vasten laminaattia ja arki kolkuttelee, olkoon loppiainen meille muistutuksena siitä, että joulun sanoma ei kuulu vain niille, jotka ovat aktiivisesti mukana kirkossa.

Toivo paremmasta kuuluu kaikille – kaikkialla.

Juho Niemelä 
Kirjoittaja on toimittaja-muusikko-retkeilijä, joka ihmettelee tunturin laella tai keikkalavalla maailmankaikkeuden mysteerejä