Ukrainan kirkot sodan puristuksissa – ”Kirkkojen on annettava vastaus kysymykseen, miten pysyä kristittynä tässä helvetissä” 

19.06.2023

AnnaPatronen

Sopivien sanojen löytäminen sanoin kuvaamattoman väkivallan edessä on vaikeaa. Se tuli selväksi paneelissa, jossa kuultiin Ukrainan kirkon johtajien tuntoja Venäjän hyökkäyssodan kokemuksista Tallinnassa 17.6. 2023 Euroopan kirkkojen konferenssin yleiskokouksessa.

“Joka päivä ihmiset kuolevat, lapset kuolevat, talot tuhoutuvat. Joka päivä joku hautaa rakkaansa. Joka päivä joku jää kodittomaksi”, sanoi professori, Kiovan ortodoksisen teologisen akatemian vararehtori Volodymyr Bureha ortodoksisesta kirkosta Ukrainasta.

“Ja siksi joka päivä meiltä kristityiltä kysytään: Missä on Jumala tässä sodassa? Missä oli Jumala, kun kymmenet naiset, lapset, vanhukset kuolivat Dnipron kerrostalon raunioihin?” 

Miten puhua traumatisoituneelle anteeksiannosta?

Monet paneelin jäsenet olivat sitä mieltä, että sota haastaa rajusti ajatuksen toisen posken kääntämisestä ja vihollisen rakastamisesta.

”Isoin haaste on puhua anteeksiantamuksesta ei-uskonnolliselle traumatisoituneelle ihmiselle”, sanoi piispa Pavlo Schwartz Saksan ev.lut. kirkosta, joka toimii Ukrainassa. Hän totesi Ukrainan olevan pitkälti maallistunut maa monen muiden maiden tavoin.

Rauhan ja sovinnon nähtiin olevan mahdollinen vain oikeudenmukaisuuden kautta.

“Oikeudenmukainen rauha edellyttää sodan syyn poistamista, ei pelkästään sen näkyvimpien vaikutusten lievittämistä. Rauhaa ei voida saavuttaa totuudesta luopumisen hinnalla. Rauhaa ei voi saavuttaa tasa-arvoistamalla hyökkääjää ja hyökkäyksen uhria”, korosti metropoliitta Yevstratiy Bila Tserkvan kaupungista.

Hän myös totesi, että monista kirkon johtajista ”on tullut hyökkäyksen apulaisia tai he piiloutuvat vaikenemisen verhoon”.

Samalla kirkon johtajat ilmaisivat huolensa sodan synnyttämästä vihan ja koston narratiivista. “Kirkkojen on annettava vastaus kysymykseen, miten pysyä kristittynä tässä helvetissä”, Bureha sanoi.

Henkinen ja hengellinen kestävyys ehtymässä

Piispa Sándor Zán Fábián Taka-Karpatian reformoidusta kirkosta puhui sodan vaikutuksesta hänen yhteisöönsä Länsi-Ukrainassa. Kirkko on vastaanottanut seurakuntiinsa maan sisäisiä venäjän- että ukrainankielisiä pakolaisia, jotka osallistuvat nyt heidän päivittäiseen toimintaansa.

“Tämän sodan varjossa olemme itse asiassa kokeneet sovintoa niiden yhteisöjen kesken, jotka yleensä joutuvat vastakkain politiikan vuoksi”, hän sanoi.

Samalla hän varoitti, että ihmisten henkinen ja hengellinen kestävyys on ehtynyt.

“Huolestuneena ja pelokkaana näen, miten kansainvälinen yhteisö pukeutuu univormuihin ja miten konfliktin ratkaisua käsitellään sodan ja aseiden kielellä.”

Hän totesi, että tällä hetkellä kukaan ei pyri lopettamaan sotaa, mutta se olisi edellytys sille, että sovinnosta ja toipumisesta voitaisiin edes keskustella.

Harkovassa toimiva Pavlo Schwartz puolestaan ​​totesi, että “emme voi lopettaa itsemme puolustamista. Vapaus on meille suurin arvo”. 

Sodan jälkeen tarvitaan kaikki kanavat 

Grzegorz Giemza Puolan ekumeenisesta neuvostosta esitteli eurooppalaisten kirkkojen sovintoprosessia (Reconciliation in Europe), joka sai alkunsa Puolan ja Saksan välisestä sovitteluprosessista toisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1997 mukaan liittyivät myös Ukraina ja Valko-Venäjä.

Prosessi on pyrkinyt rakentamaan suhteita ja edistämään sovintoa eri kirkkojen välillä Euroopassa. Tavoitteena on ollut vahvistaa yhteisymmärrystä, kunnioitusta ja yhteistyötä eri kirkkokuntien kesken sekä käsitellä menneisyyden konflikteja ja jakolinjoja. Sovintoprosessi on pyrkinyt myös edistämään rauhaa ja yhtenäisyyttä Euroopassa uskonnon kautta.

“Juuri nyt tässä ryhmässä ei ole mahdollista puhua sovinnosta”, hän sanoi.  ”Mutta meidän täytyy valmistautua myös sodanjälkeiseen aikaan ja pysyä yhteyksissä”.

“Sodan jälkeen tarvitsemme kaikki kanavat, jotka saavat ihmiset yhteen pöytään. Kirkot ovat hyviä mahdollistamaan yhteen tulemista.”  

Lue myös: Svjatlana Tsihanouskaja Euroopan kirkoille: Rukoilkaa ja toimikaa konfliktien lopettamiseksi ja vapauden säilyttämiseksi