Tunnolliset äidit uupuvat ja silti kokevat syyllisyyttä – Kun syyllisyys iskee, kokeile näitä

Olen tärkeällä työkeikalla, jota olen odottanut pitkään. Puoliso soittaa kesken päivän, että flunssaisen nuorimmaisen kanssa on lähdettävä päivystykseen. Lähden välittömästi kohti kotia ja soimaan itseäni siitä, etten ole lasteni luona. Seuraavana päivänä jään kotiin pienen potilaan kanssa. Samalla toivon päiväunien riittävän niin pitkään, että saisin edes kiireisimmät työhommat pois alta.

Kuulostaako tutulta? Ei ihme: suomalaiset äidit ovat laajan kansainvälisen tutkimuksenkin mukaan maailman uupuneimpien joukossa. Toinen tutkimus kertoo suomalaisten vanhempien olevan maailman seitsemänneksi uupuneimpia.

Mikä avuksi uupumukseen?

Tuloksia on yritetty selittää sillä, että vanhemmuus otetaan meillä suoritteena, projektina, jossa pitää menestyä. Stressaamme asioista, joissa vähemmän hyvinvoivissa maissa ei ole mahdollisuuttakaan ottaa paineita: lasten harrastukset, ruokavaliot, kasvatusmenetelmät. Vaikka globaalissa vertailussa moni meistä voi todeta olevansa hyvässä asemassa vanhempana, ei se lohduta sillä hetkellä, kun kurahousut vyöryvät niskaan yhtä aikaa työrästien kanssa.

Mikä avuksi? Ensi sijassa moni kehottaa laskemaan rimaa vanhemmuudessa. Vaan kuka sen riman edes asettaa ja minne? Onko kyse itsestäni, sisäisestä kriitikostani, joka yrittää ruoskia minut yhä kovempiin suoritteisiin? Pysähdy tämän äärelle ja mieti, mikä on juuri sinulle riittävän hyvää.

Sen jälkeen voit antaa mennä: syö kylmiä nakkeja lasten kanssa keittiönpöydän alla, jos siitä tulee hyvä mieli. Uskalla ottaa itsellesi aikaa ja tilaa johonkin omaan, oli se sitten iltalenkki lasten nukkuessa tai kuvataidekoulu kerran viikossa. Kerro töissä elämäntilanteestasi: töiden lisäksi myös perhe vaatii energiaa ja huomiota arjessa. Hanki apua esimerkiksi siivoukseen tai lastenhoitoon, mikäli se on taloudellisesti mahdollista. Ja pyydä apua läheisiltä, olivat he sitten omia kavereita, sukulaisia tai naapureita.

Kun syyllisyys iskee, kokeile näitä

• Hengitä

Vaikka viidesti niin, että uloshengitys on pidempi kuin sisäänhengitys. Syke laskee, aivot saavat happea. Asiat asettuvat paremmin perspektiiviin.

• Pyydä apua

Isovanhempien lisäksi tai sijaan ympärillä on muitakin ihmisiä, jotka mieluusti auttavat ruuhkavuosissa. Voisivatko lapsen kummit, omat kummit, tädit, sedät, isosedät tai naapurit auttaa vaikka pienen hetken verran?

• Priorisoi ja oikaise

Sotkuinen koti, työprojektin myöhästyminen tai jumpan missaaminen eivät ole kertaalleen vaarallisia. Ja jos näistä mikään ei hoidu lähtökohtaisesti ikinä, tekemistä on yksinkertaisesti liikaa. Einesruoka on ystävä, samoin itsestään siliävät vaatteet.

• Sano ei

Anna omalle ajalle ja lasten tarpeille tilaa. Kieltäydy kivoistakin projekteista, jotka vievät sinulta aikaa tai energiaa tärkeämmiltä.  

• Kerro työnantajalle tilanteestasi

Esihenkilöt ovat olemassa työntekijöitä varten. Jos kodin ja työn yhdistäminen kuormittaa, kerro tilanteesta pomollesi. Voitte yhdessä löytää ratkaisuja tilanteeseen vaikkapa työtehtäviä priorisoimalla, sijaisjärjestelyjä parantamalla tai työaikaa muuttamalla.  

• Näytä tunteesi

Halaa lasta, kerro että hän on rakas. Kerro, että vaikka äiti on väsynyt, olet mielellään lapsen seurassa. Paljasta puolisolle kiristävä tilanne. Uskoudu ystävälle ja pyydä apua.

Kukaan ei ole täydellinen vanhempi, eikä vanhemmuus ole projekti vaan osa ihmisenä olemista. Vanhempi-lapsi -suhde on ihmissuhde. Se muuttuu ja vaihtelee väistämättä. Kukaan ei voi myöskään aina antaa töissä parastaan. Meille jokaiselle on hetkemme loistaa ja ne hetket, jolloin saamme olla tarvitsevia. Epätäydellisyys on osa elämää ja ihmisyyttä.

Kirjoittaja Katri Korolainen oli kirjoitushetkellä ruuhkavuosia elävä viestinnän ammattilainen Lasten ja nuorten keskuksesta. Nykyään hän työskentelee OAJ:ssa.

Tämä teksti on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2022 Hidasta elämää -sivustolla kaupallisena yhteistyönä Suomen ev. lut. kirkon kanssa.