Tutkimus: Kutsumus toteutuu arjen keskellä

Perinteisen luterilaisen näkemyksen mukaan kutsumus on Jumalalta saatu tehtävä, jota ihminen toteuttaa elämässään – kotona, työssä ja harrastuksissa. Kristillinen elämä toteutuu erilaisissa kutsumuksissa arkisen elämän keskellä. Luther katsoi kutsumuksen koskevan kaikkia ihmisiä ammattiin ja säätyyn katsomatta.

Vanhempi väki muistaa vielä vuoden 1948 katekismuksen opetuksen kutsumuksesta: ”Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle tehtävän. Tätä Jumalan meille uskomaa tehtävää nimitetään kutsumukseksi. Kutsumuksen uskollisella suorittamisella palvelemme Jumalaa ja lähimmäisiämme.”

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on 2000-luvulla pitänyt esillä kutsumusta niin strategioissaan, kehittämisasiakirjoissaan kuin mietinnöissään. Kirkko näkee tehtäväkseen seurakunnan jäsenen kutsumuksen tukemisen ja sen puolesta rukoilemisen.

Kirkon suhtautuminen kutsumukseen on kuitenkin ollut erityisesti 1960–1990-luvuilla ristiriitainen. Kutsumukselle etsittiin rinnakkaisia käsitteitä ja pohdittiin, mitä kirkko voisi tarjota kutsumusajattelun rinnalle. Toisaalta kutsumuksesta puhuttiin erityisesti seurakuntien työntekijöille ja jäsenille suunnatussa materiaalissa Jumalan antamana arvokkaana tehtävänä.

Tämä käy ilmi Maarit Hytösen tutkimuksesta Kutsumus ja elämäntehtävä, jossa kutsumusta käsitellään kirkon asiakirjojen ja kannanottojen, pappien pitämien saarnojen ja tavallisten suomalaisten elämässä kysely- ja lehtiaineiston valossa.

Kutsumus saarnoissa

Digipostilla-saarnapankin saarnojen mukaan kutsumus on Jumalalta saatu tehtävä tai lahja, joka on jokaisella kastetulla. Kasteessa ihminen kastetaan paitsi kirkon jäsenyyteen myös kutsumuksen hoitamiseen. Ihmisen tulee tehdä parhaansa siinä kutsumuksessa, joka hänelle on annettu.

Vaikka saarnoissa käsiteltiin myös Jeesuksen ja muiden Raamatun henkilöiden sekä kirkollisiin virkoihin liittyvää kutsumusta, lähimmäisen kutsumusta pidettiin ihmisen ensisijaisena kutsumuksena. Lähimmäisen kutsumuksena on jakaa eteenpäin sitä, mitä itse on Jumalalta saanut. Jokainen ihminen on omalla paikallaan asetettu erilaisten biologisten, sosiaalisten ja ammatillisten tehtävien ja töiden tekemiseen. Jokapäiväiset askareet, ammatti ja toisten ihmisten palveleminen ovat lähetystehtävän toteuttamista omassa arkisessa elämässä.

Kutsumus kysely- ja lehtiaineistossa

Suomalaiset tuntevat vielä sanan kutsumus. Lähes puolet suomalaisista ajattelee, että kutsumus kuvaa ainakin jossain määrin heidän suhtautumistaan työhön tai perheeseen. Reilu neljännes katsoo kutsumuksen kuvaavan ainakin jossain määrin heidän suhtautumistaan harrastuksiin.

Sana kutsumus löytyy varmemmin kristillisistä lehdistä kuin aikakauslehdistä. Kutsumus liittyi lehtiaineistossa kristilliseen vakaumukseen. Sisällöltään kutsumus on arkisen työn tekemistä eri työtehtävissä. Kutsumus liitettiin lehtiaineistossa nimenomaan työhön, ei kertaakaan perheeseen tai harrastuksiin. Työtä, perhettä ja harrastuksia sekä niihin suhtautumista kuvattiin koko lehtiaineistossa kutsumuksen lisäksi sanoilla elämäntapa, tehtävä, palvelu, vastuun kantaminen, hyvän tekeminen, arvovalinta ja riittävän hyvä.

Kutsumuksen tutkiminen jatkuu kasteen ja kummiuden tutkimisella

Kummius on tärkeä ja yllättävän vähälle huomiolle kirkossa jäänyt kutsumustehtävä. Myös oman lapsen tuominen kastettavaksi ja kristillisen kasvatuksen antaminen ovat osa kutsumusta. Tutkimus jatkuukin kasteen ja kummiuden merkityksiä ja käytäntöjä selvittävällä hankkeella, jossa suomalaisia pyydetään kirjoittamaan omia ajatuksiaan kasteesta, kummilapsena olemisesta ja kummina toimimisesta.

Lisätietoja:
Tutkija Maarit Hytönen, maarit.hytonen@evl.fi, p. 040 777 5393
Kaste- ja kummiustutkimus
Kirjaa Kutsumus ja elämäntehtävä (Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 128) voi tilata Granosta