Arkkipiispa Luoma: "Köyhät ovat luonanne aina." Miten kirkolla on varaa puhua köyhyydestä?

Arkkipiispa Tapio Luoma julkaisi maanantaina 27.1.2025 puheenvuoron, jossa hän pohti kirkon ja rahan suhdetta. Miten kirkolla on varaa puhua köyhyydestä –puheenvuorossaan arkkipiispa kysyy, saako kirkolla olla rahaa, ja kuinka paljon – ja mihin se kirkkoa velvoittaa. Kirkon ja rahan suhde on herättänyt julkisuudessa hiljattain keskustelua muun muassa kirkon valtion rahoituksen leikkaamisen yhteydessä.

Kirkolla on oma, julkisesta keskustelusta riippumaton kirkon sanomaan ja Jeesuksen opetuksiin perustuva tehtävä puhua vauraudesta ja toimia köyhyyttä ja osattomuutta vastaan. Sitä työtä kirkko toteuttaa ennen muuta diakoniatyön kautta. Puheenvuorossaan arkkipiispa pohtii, kuinka uskottavilta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon puheet köyhien puolesta kuulostavat.

Köyhyys ihmisyyden rikkoutumisena

Jeesuksen toiminnan seurauksena syntyneen yhteisön yhtenä keskeisenä tunnusmerkkinä oli aivan varhaisista ajoista lähtien sairauden tai varattomuuden takia syrjäytettyjen auttaminen. Köyhyys nähtiin sellaisena kaiken olemassa olevan rikkoutuneisuutena, joka tuli korjata. Tästä syystä köyhiä tuli auttaa.

Suomessa evankelis-luterilaisen kirkon rooli ponnisteluissa köyhyyden vähentämiseksi on ollut keskeinen. Kokkolalainen pappi ja suomalaisen talousajattelun uranuurtaja Anders Chydenius (1729-1803) ymmärsi, että ihmisen ihmisarvo ja siitä nousevat yhtäläiset oikeudet kuuluvat lähtökohtaisesti jokaiselle. Ihmisen täysivaltainen osallisuus yhteiskunnassa – Chydeniuksen esimerkissä jopa lain suoja – ei juonnu siitä, että hän tekee työtä. Köyhän asemaa ei tule vaikeuttaa, koska hän on köyhä.

Kirkon diakoniatyössä kysytään, mikä ihmistä oikeasti auttaa?

Arkkipiispa kirjoittaa puheenvuorossaan, että köyhyys on jatkuva haaste kirkolle. Omasta hengellisestä perustastaan lähtien kirkko, joka sivuuttaa köyhien asian ja köyhyyden ongelmat, on menettänyt jotakin olemuksestaan. Varallisuudestaan riippumatta ihmiset ovat Jumalan edessä samalla viivalla. Kirkon toiminta köyhyyden poistamiseksi kuuluu kirkon syvimpään olemukseen, jota kirkot toteuttavat ennen kaikkea diakoniantyön kautta.

Diakoniatyöntekijöiden näkökulmasta hätä ei lopu. Siellä kysytään, mikä ihmistä oikeasti auttaa? Mikä rakentaa hänen elämäänsä kauaskantoisemmin kuin yksittäisten laskujen maksu tai maksuosoitus? Miten rakennetaan arvokkuutta ja osallisuutta, yhteen kuuluvuutta ja välittämistä? Köyhyyden poistaminen on kokonaisvaltainen osallisuuden kasvattamisen haaste, jossa raha on vain yksi osa.

Rahaakin kuitenkin tarvitaan. Suuri osa diakonian avusta on nykyään taloudellista avustamista, palveluneuvontaa ja kohtaamista diakonian asiakkaiden kanssa. On kuitenkin tärkeää, että rinnalla pohditaan, miten rakenteita muutetaan niin, että köyhyys ja osattomuus laajasti ymmärrettynä voi vähentyä. Tässä kirkon kirkollisveron kautta kerätyt varat, mutta myös asema suurena ja laajalle levittäytyvänä yhteiskunnallisena toimijana ovat tärkeässä roolissa.

Köyhyys on myös yhteiskunnallinen haaste ja globaali “kipu”

Suomessa omaksuttuun hyvinvointiyhteiskunnan ideaan kuuluu pyrkimys köyhien aseman parantamiseen ja hyvinvoinnin ulottamiseen myös heikompiosaisten ulottuville. Yhdenvertaisuusperiaate on tässäkin keskeinen. Aikana, jolloin taloudelliset säästöpaineet ahdistavat valtiontaloutta, on erityisen tarkasti kuultava, millaista osattomuutta ja köyhyyden kokemuksen lisääntymistä leikkaukset saavat aikaan. Taloudelliseen menestykseen perustuva yhteiskunta syrjäyttää monet. Osattomuutta luova yhteiskunta ei ole kestävä. Kun yhdenvertaisuuden periaate ei toteudu, luottamuksemme demokratiaan alkaa murentua.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on osa maailmanlaajaa kristittyjen yhteisöä. Kärsimyksen, joka koetaan toisella puolella maailmaa, tulee tuntua myös täällä. Apostoli Paavali vertaa kirkkoa ruumiiseen, jossa yhden jäsenen kokema kipu tuntuu koko ruumiissa. Siksi ei ole yhdentekevää, mitä kaukaisille lähimmäisillemme kuuluu. Kirkon kansainvälinen työ pyrkii vastaamaan köyhyyden haasteeseen muun muassa panostamalla lasten ja nuorten koulutukseen, ihmisten toimeentulomahdollisuuksien vahvistamiseen sekä sovintoprosesseihin ja rauhan rakentamiseen.

Linkki koko puheenvuoroon: ”Köyhät ovat luonanne aina.” Miten kirkolla on varaa puhua köyhyydestä?

Lisätietoja:
Arkkipiispan erityisavustaja Meri-Anna Paloniemi, meri-anna.paloniemi@evl.fi, p. 040 141 6348