Tapaninpäivä: Jokainen meistä on Jumalalle rakas ja tärkeä

Matt. 10:16–22

Tapaninpäivää vietetään kirkkovuosikalenterissa ensimmäisen marttyyrin, Stefanoksen ja kaikkien marttyyrien muistopäivänä. Päivän historiaan liittyy kaksijakoisuus, jossa määritellään ihmiset Jumalan pelastussanoman vastaanottajiin / Kristuksen seuraajiin ja pelastussanoman hylkääjiin / Kristuksen vainoajiin. Tapaninpäivän viesti kristityille on, että Jumala on antanut Pyhän Hengen rohkaisuksi ja voimaksi jokaiselle, joka tunnustaa uskovansa Kristukseen.  

 Päivän evankeliumiteksteissä mm. puhutaan siitä, miten perheenjäsenet kääntyvät toisiaan vastaan, miten Kristukseen uskovat joutuvat vihatuiksi lain ja valtaapitävien eteen ja miten ihmiset eivät tunnista profeettoja ja oikean sanoman tuojia. Tämänkaltaisia Raamatun kohtia on kautta aikojen käytetty erilaisissa yhteyksissä marginalisoituja ihmisiä, vähemmistöjä ja muiden elämänkatsomusten tai uskontojen mukaan eläviä ihmisiä ja heidän täysimääräisiä ihmisoikeuksia vastaan. Erilaiset tahot kristinuskon sisällä ovat vannoneet ns. puhdasoppisuuden nimeen ja määritelleet itse, mitä tämä Jumalan sanan “oikea” seuraaminen tarkoittaa.  

 Puhdasoppisuuden paradoksi on siinä, ettei kukaan ihminen voi määritellä, mikä on puhdasta tai oikeaa kristinuskoa, eikä kukaan ihminen voi määritellä, mitä on oikeaa Raamatun tulkintaa. Myös usko itsessään on paradoksi. Uskoa kun ei voi tieteellä tyhjentävästi selittää. Silti miljoonat ja miljoonat ihmiset uskovat vahvasti, kukin omalla tavallaan. Miten kukaan näistä ihmisistä voi määritellä, mikä eri ihmisten uskosta on se puhdas ja oikea? Todellisuudessa ei mitenkään: kukaan meistä ei ole Jumala, Jeesus eikä Pyhä Henki. Silti niin moni yrittää toisten ihmisten uskoa hallita, kahlita ja tuomita.  

 Jeesus sanoo joulupäivän evankeliumissa: “Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.” Itselleni teksti avautuu siten, että riippumatta mistään henkilökohtaisesta ominaisuudesta kaikki Kristukseen uskovat pelastuvat eikä mikään ulkopuolinen viha voi tätä pelastusta pois viedä. Kukaan ulkopuolinen ei voi myöskään kenenkään uskoa oikeaksi tai vääräksi määritellä. Jokainen meistä on Jumalalle rakas ja tärkeä. Itselleni Pyhän Hengen rohkaisu ja valo näkyvät siinä, miten lähimmäisiämme kohtelemme ja kohtaamme. Lähimmäisen rakkauteen ei kuulu viha ja tuomitseminen.  

Ani Iivanainen
Kirjoittaja on kahvia ja suklaata rakastava diakoni ja sateenkaariyhteyshenkilö, joka havainnoi elämää ja uskoa Jeesuksen esimerkin ja yhdenvertaisuuden kautta.