Juha Tapio on tajunnut, että musiikin tekeminen on ollut hänelle tapa yrittää lievittää yksinäisyyttä ja kurkottaa kohti yhteyttä. ”Se kurkotus kohdistuu omaan syvyyteen ja Jumalaan tai selittämättömään. Se on yritys rakentaa siltaa: avaat suusi ja päästät jotain ulos. Se on kädenojennus – ehkä joku voisi siihen tarttua.”