Pentateukki on kreikkalaisperäinen yhteisnimitys Vanhan testamentin alussa oleville viidelle Mooseksen kirjalle. Tämä muodostaa juutalaisuudessa keskeisimmän osan Vanhaa testamenttia, Tooran.
[piilota]
Genesis (kreik. Γενεσισ) on ensimmäisen Mooseksen kirjan kreikankielinen nimi. Se muodostaa Raamatun ensimmäisen kirjan. Sana tarkoittaa alkuperää, syntymää, lähtökohtaa ja olemassaoloa. Genesiksen alussa kerrotaan maailman ja ihmisen luomisesta, syntiinlankeemuksesta, Kainista ja Aabelista, vedenpaisumuksesta ja Baabelin tornista. Tämän jälkeen kuvataan laajasti Israelin kantaisien eli patriarkkojen elämää. Heistä tunnetuimmat ovat Aabraham, Iisak, Jaakob ja Joosef. Patriarkkojen aika sijoittuu toisen esikristillisen vuosituhannen puoleenväliin.
Kristilliselle teologialle ja opille keskeisiä ovat erityisesti kertomukset luomisesta ja syntiinlankeemuksesta. Ne eivät ole historiaa, vaan myytin muotoon puettua opetusta ihmisen asemasta suhteessa Jumalaan, luomakunnan arvosta, ihmisen rikkinäisestä olemuksesta ja Jumalan tahdosta. Luomis- ja syntiinlankeemuskertomukset antavat kristitylle tietoa Jumalasta Luojana ja ihmisestä osana luomakuntaa.
Exodus (lähtö, loppu, ulosmeno) on kreikan kieleen pohjautuva toisen Mooseksen kirjan nimi. Se kertoo Israelin heimojen vapautumisesta Egyptin orjuudesta ja lähtemisestä erämaavaellukselle Mooseksen johdolla. Kirjan merkittävin kohta on se, kun Jumala antaa Siinain vuorella Moosekselle kymmenen käskyn lain (2. Moos. 20) ja tekee liiton israelilaisten kanssa.
Vapautuminen Egyptin orjuudesta on nähty juutalaisten historiassa osoituksena Jumalan erityisestä suosiollisuudesta Israelin kansaa kohtaan. Exoduksessa kuvatut tapahtumat sijoitetaan yleisimmin 1200-luvulle eKr.
Exoduksen kirjoittajana pidettiin aikanaan Moosesta. Sittemmin raamatuntutkimuksessa on kuitenkin selvinnyt, että Exodus on koottu eri lähteistä. Eksegeettisessä tutkimuksessa vallitsevan teorian mukaan kirjalla on kolme päälähdettä: Jahvisti, Elohisti ja Pappiskirja. Jahvistin oletetaan syntyneen 800-luvulla eKr., Elohistin 700-luvulla eKr. ja Pappiskirjan 400-luvulla eKr.
Nykytutkimuksen mukaan Exodus on saanut lopullisen muotonsa todennäköisesti 400-luvun loppupuolella eKr. Exoduksen kirjoittajana pidettiin aikanaan Moosesta. Sittemmin raamatuntutkimuksessa on kuitenkin selvinnyt, että Exodus on koottu eri lähteistä. Eksegeettisessä tutkimuksessa vallitsevan teorian mukaan kirjalla on kolme päälähdettä: Jahvisti, Elohisti ja Pappiskirja. Jahvistin oletetaan syntyneen 800-luvulla eKr., Elohistin 700-luvulla eKr. ja Pappiskirjan 400-luvulla eKr. Nykytutkimuksen mukaan Exodus on saanut lopullisen muotonsa todennäköisesti 400-luvun loppupuolella eKr.
Myöhemmin Exoduksesta on tullut monelle ryhmälle tärkeä vapautumisen symboli. Nykyisin näitä ryhmiä ovat esimerkiksi Yhdysvaltojen mustat kristityt ja Latinalaisen Amerikan vapautuksen teologit.
Leviticus on kolmannen Mooseksen kirjan kreikankielinen nimitys. Nimi tarkoittaa Leeviläisten kirjaa. Leeviläiset ovat Vanhassa testamentissa tunnettu pappissuku. Leviticukseen sisältyy paljon suoraa lainausta Jumalan puheesta, ja siinä on määräyksiä muun muassa pappien toiminnasta, uhraamisesta, rituaalisesta puhtaudesta ja juhla-ajoista.
Numeri on kreikankielinen nimitys neljännelle Mooseksen kirjalle. Se tarkoittaa numeroiden kirjaa, ja se johtuu siitä, että kirjan alussa kuvataan väestönlaskentaa. Numeriin sisältyy muun muassa säädöksiä leeviläisten tehtävistä sekä kertomus siitä, kun Jumala lähettää kansalle viiriäisiä ja kertomus Aaronin sauvan versoamisesta.
Deuteronomium on viidennen Mooseksenkirjan nimi kreikaksi, ja se tarkoittaa lain toistoa. Toiston lisäksi kirja sisältää lain selityksiä. Deuteronomium on juutalaisen Tooran viimeinen kirja.