Latinan paganus tarkoittaa maalaista, maaseudun asukasta. Kristinusko levisi ensin kaupunkeihin, joten maaseudun asukkaat pysyivät pisimpään kristillisestä uskosta osattomina. Arkikielessä pakanalla saatetaan tarkoittaa uskonnottomia tai muita kuin kristittyjä.
Vanhassa testamentissa sana tarkoittaa Israelin kansalle vierasta kansaa tai heimoa, joka noudattaa sellaisia tapoja ja uskomuksia, jotka Juma la on omalta kansaltaan kieltänyt. Profeetta Jesaja julisti kuitenkin, että pelastus koskee myös vieraita, pakanallisia kansoja, kunhan ne saapuvat elävän Jumalan luo. Jo Aabrahamille Jumala lupasi: ”Sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille” (1. Moos. 12:3)