Kummi

Kummien tehtävänä on yhdessä seurakunnan kanssa tukea vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Kirkolliskokous päätti syksyllä 2019, että jatkossa kastettavalla tulee olla aiemman kahden kummin sijaan ainakin yksi kummi, joka on konfirmoitu ja evankelis-luterilaista uskoa tunnustavan kirkon jäsen.

 

Kummien vähimmäismäärän muutoksen taustalla on ajatus helpottaa kastejärjestelyjä perheissä ja madaltaa kynnystä kastaa lapsi tai aikuinen kirkon jäseneksi.

 

Kummin myöhempi lisääminen

Lapselle voidaan erityisistä syistä kasteen jälkeen lisätä enintään kaksi kummia. Erityisiä syitä voivat olla esimerkiksi kummin kuolema, kummin eroaminen kirkosta tai lapsen adoptio. Kummin lisääminen voi olla aiheellista myös, jos lapsi on kastettu ulkomailla eikä hänelle ole nimetty kummeja tai jos kummin ja lapsen välinen yhteys on tosiasiallisesti katkennut.

 

Päätöksen kummin lisäämisestä tekee lapsen huoltajien esityksestä lapsen seurakunnan kirkkoherra. Kummin lisääminen merkitään kirkonkirjoihin siinä seurakunnassa, jossa lapsi on kastettu tai liitetty kirkon jäseneksi. Kummiuden purkaminen ei ole mahdollista.

Kummiuden historia

Kummijärjestelmä on hyvin vanha. Se on todennäköisesti syntynyt jo toisella vuosisadalla jKr. Kummin tuli kastetilaisuudessa vastata kastajan kysymyksiin lapsen puolesta ja toimia kasteen todistajana. Sittemmin kummin tehtäviin lukeutui myös lapsen pitäminen sylissä kastetilaisuudessa. Uskonpuhdistuksessa hylättiin oppi kummin hengellisestä sukulaisuudesta, mutta muuten kummijärjestelmä säilyi.