Sairaalapapit tukevat potilaita, läheisiä ja hoitohenkilökuntaa koronan aiheuttamissa poikkeusoloissa

Epävarmuus ja yksinäisyys aiheuttavat huolta

Sairaalapappi Tiina Peippo kertoo, että Hyvinkään sairaalassa on odottava tunnelma. Huolellisia valmisteluja on tehty: koronapotilaiden hoito-osastot on rakennettu, työntekijöiden suunnitellut siirrot ja koulutukset on mietitty, etäyhteyksiin siirrytään niissä hoitokontakteissa, joissa se on mahdollista ja ei-kiireellistä hoitoa on siirretty. Samaan aikaan sairaala hoitaa kaikki akuutit sairastumiset niin kuin tähänkin asti. 

”Potilaita ja läheisiä huolestuttaa sairastuminen ja läheisten sairastuminen, olipa se korona tai mikä muu vain. Nyt sairastaminen sairaalassa on vaikeampaa, kun sairaalassa ei saa vierailla. Moni kokee itsensä yksinäisemmäksi ja asiat pyörivät mielessä.  Huolta aiheuttavat myös korona-rajoituksiin kuuluvat etäkoulu ja lasten kysymykset, vapaa-ajan suunnitelmien muuttuminen sekä iäkkäiden sukulaisten jääminen Uudenmaan rajan toiselle puolelle. Huolta on mahdollisesti monelta eri elämän osa-alueelta”, Peippo kertoo. 

Sairaalapapit noudattavat terveydenhuollon ohjeistusta toiminnassaan, muun muassa suojautumisessa ja hygieniassa. Toimintaa on muutettu siten, että yksiköissä, joissa hoidetaan koronatartunnan saaneita potilaita, työskentelee sama työntekijä tai samat työntekijät. Pyrkimys on, että he eivät tällä hetkellä työskentele muissa sairaaloissa. Näin pyritään ehkäisemään sitä, että sairaalapappi ei toimisi tartunnan levittäjänä. 

Toistaiseksi sairaalapappien määrää ei ole lisätty. Sairaalasielunhoitajan työ on erityistä sielunhoidollista osaamista vaativa tehtävä. Mikäli lisäresurssia tarvitaan, terveydenhuollon yksiköihin voidaan kutsua työskentelemään niitä seurakuntapappeja, jotka ovat jossain vaiheessa aikaisemmin toimineet sairaalasielunhoitajina. Myös äskettäin eläköityneitä voidaan pyytää tueksi tarvittaessa. 

Sairaalapapit menevät potilaan luokse kutsusta. Henkilökuntaa he tapaavat omassa työhuoneessaan sairaalassa. Kohtaaminen voi tapahtua myös puhelimitse tai hyödyntämällä etäyhteyttä.  

Sairaalapapit tukevat henkilökuntaa 

Sairaalasielunhoidossa pyritään auttamiseen ja tukemiseen elämän muutostilanteissa, vakavassa sairastumisessa ja kuoleman läheisyydessä. Sairaalapappi on myös työpaikkapappi. Hän tukee henkilökuntaa hoitotyön arjessa ja vaativissa tilanteissa. 

”Terveydenhuollon henkilökunta tekee vaativaa työtä paineen alaisena. He tarvitsevat nyt tukea ja kuuntelijaa”, toteaa sairaalasielunhoidon asiantuntija Virpi Sipola kirkkohallituksesta. 

Tiina Peippo kertoo, että terveydenhuollon työntekijöitä huolestuttavat aivan samat asiat kuin potilaita, mutta sen päälle monelle on tullut tehtävänkuvan muutos ja siirtyminen fyysisestikin uuteen paikkaan työhön. Työyhteisöt muotoutuvat samalla uudestaan. On odotettavaa, että kaikesta suojautumisesta huolimatta osa työntekijöistä sairastuu – se luonnollisesti huolestuttaa niin itse sairastumisen kuin töiden hoitumisen kannalta.

”Hoitohenkilökunnalla on tarve puhua ja jäsentää työn muutoksia. Siinä sairaalapappia nykäistään hihasta. Sairaalapapit ovat Hyvinkäällä sairaalassa läsnä ja tavoitettavissa puhelimitse, etäyhteyksin ja kasvokkain. Työnohjaukselliset pyynnöt ja tilanteiden purkupyynnöt ovat lisääntyneet. Papit osallistuvat henkilökunnan osana tilanteen hygieniakoulutuksiin, jotta he osaavat toimia sairaalassa”, Peippo sanoo. 

Terveydenhuollon ammattilaisiin voi luottaa 

Virpi Sipola korostaa, että hoitolinjausten tekeminen kuuluu sairastunutta hoitaville terveydenhuollon ammattihenkilöille.  Terveydenhuollon tavoitteena on taata jokaiselle hoito, joka vastaa potilaan tarvetta ja hoidon todennäköisiä tuloksia. Kaikille pyritään takaamaan hänen tilannettaan vastaava hoito.

”Sairaalasielunhoidossa voimme luottaa terveydenhuollon ammattihenkilöihin, ja olla heidän keskustelukumppaneinaan tarvittaessa eettisesti haastavissa tilanteissa sekä potilaan ja läheisten tukena”, Sipola tiivistää. 

”Hoidon priorisointi koronatilanteessa – kuka saa hoitoa, riittävätkö sairaalapaikat ja hengityskoneet – on saanut muiden maiden tv-kuvien perusteella avaruuspukukuvan mieliimme. Onneksi terveydenhuollon ammattilaiset ovat pohtineet ja valmistelleet asioita viime viikot Suomessa”, Tiina Peippo lohduttaa.

Hän jatkaa, että suurin priorisointikysymys on, kuinka vähentää ihmiskontaktien määrän täysin minimiin. Sillä on suora yhteys terveydenhuollon kantokykyyn. Voin siis itse vaikuttaa siihen, kuinka epidemia etenee! 

Saavutettavuuden ja vammaistyön asiantuntija Katri Suhonen Kirkkohallituksesta korostaa, että hoitohenkilökuntaa ja läheisiä on tuettava tehohoitoon liittyvissä raskaissa tilanteissa. On olennaista, että vammaisten ihmisten ihmisoikeudet huomioidaan myös poikkeustilanteissa. On tilanteita, joissa tehohoito johtaisi vain pitkittyneeseen kärsimykseen. Toisaalta on tärkeää muistaa, että esimerkiksi kehitysvammaisuus tai muu vammaisuus ei itsessään vaikuta siihen, voiko ihminen tarpeellista hoitoa saadessaan toipua koronaviruksesta.

”Tasa-arvo ei tarkoita kaikille samoja hoitoja. Sen sijaan arviointikriteerien tulee olla kaikille tasa-arvoiset ja samat, kun päätetään, millainen hoito hyödyttää kutakin yksilöä eniten. Monessa tilanteessa on eettisesti oikein tunnustaa, että yksilön elimistö ei enää kestä raskaita hoitoja. Kuitenkaan vammaisia ihmisiä ei saa pelkästään vammaisuuden vuoksi siirtää esimerkiksi hoitojonojen viimeisiksi tai esittää ennakkoluulojen pohjalta oletuksia yksittäisten vammaisten ihmisten elämänlaadusta tai merkityksestä. Koronakriisin keskellä on edelleen tärkeää pitää esillä myös riittävän kivunlievityksen, palliatiivisen hoidon ja saattohoidon saatavuutta”, Suhonen sanoo.  

Sairaalapapit saavat tukea työhönsä ja jaksamiseensa omalta työtiimiltänsä. Lisäksi heillä on valtakunnallinen yhteistyöverkosto, joka tapaa kaksi kertaa viikossa etäyhteyksien avulla. Verkosto toimii osaltaan tukena ja foorumina, jossa voidaan jakaa kuulumisia ja miettiä yhteisiä toimivia käytänteitä.

Sairaalapapit ovat koulutukseltaan teologian maistereita, ja heillä on pappisvihkimys sekä lisäksi sairaalasielunhoitajan erityiskoulutus. Sairaalapappi työskentelee terveydenhuollon tai sosiaalihuollon yksikössä; sairaalassa, kotisairaalassa, kotisairaanhoidossa, palveluasumisen yksiköissä ja avohoidossa.

Suomen sairaaloissa työskentelee tälläkin hetkellä vajaat 120 sairaalapappia ja muutamia sairaaladiakoneja, jotka tukevat potilaita ja heidän läheisiään sairauden herättämissä kysymyksissä ja hoitohenkilökuntaa vaativissa tilanteissa. HUS:n alueella sairaalapappeja on noin 30. 

Teksti: Tuija Helenelund, Kirkon viestintä