Riina Law: Pienikin valo murtaa pimeyden

Kiusaamisväkivalta on jättänyt Riina Lawn perheeseen rujot jäljet, jotka ovat johtaneet muiden auttamiseen. Jo lohtu ja läsnäolo tukevat kovia kokenutta lasta ja nuorta, mutta myös puuttuminen on usein paikallaan. 

Kun Riina Law oli viidesluokkalainen Riistaveden kylässä Kuopion liepeillä, hän perusti kavereineen palvelukerhon. Jäsenet muun muassa siivosivat vanhusten koteja ja lauloivat laitoksissa. Kun erään perheen äiti kuoli synnytyksessä, tyttölauma kävi kerran viikossa hoitamassa lapsia, jotta isä pääsi pelaamaan lentopalloa.

”Upea nuorisotyöntekijä Kari Hilpinen järjesti meille koulutusta, jotta oppisimme huomaamaan epäkohtia ja etsimään apua”, Riina kertoo. ”Teimme opetusvideoita siitä, miltä esimerkiksi kiusaaminen saattaa näyttää ja miten siihen voi puuttua. Koulutuksen kautta opimme mielestämme kasvamaan tavallista laadukkaampaan yhteiskuntasuhteeseen.”

Kerho kesti koko yläasteen ja jätti lähtemättömän jäljen kaikkiin jäseniinsä, joista kuoriutui myöhemmin muun muassa opettajia. Riinasta tuli viestinnän ammattilainen.

Vuonna 2023 hän perusti uuden yhteisön uuteen tarpeeseen: Goodwin Society tähtää kiusaamisväkivallan, yksinäisyyden ja syrjinnän ehkäisemiseen ja vähentämiseen. Yhdistyksen perustamiseen johti omien lasten kokema pitkällinen ja raaka kiusaamisväkivalta. Sen pohjalta Riina kirjoitti myös viime vuonna julkaistun kirjan Puolikkaat pojat. Nyt teini-ikäiset pojat ovat molemmat tukeneet sekä kirjaa että yhdistystä, joka oli alkujaan heistä vanhemman idea.

”Kun tuskastelin turhautuneena, mikseivät asiat edisty, hän ehdotti, että perustaisimme kerhon, jonka kautta voimme auttaa muita.”

Toistuvaa, systemaattista ja strategista vallankäyttöä

Riinan mukaan kiusatut kokevat usein, että ilmiötä vähätellään, ja että kiusaaminen on jo sanana vähättelevä. Siksi on äärimmäisen tärkeätä, että asiasta käytetty termi on hyvä ja osuva.

”Pelkkä väkivalta-sana ei riitä. On määriteltävä millaisesta väkivallasta puhumme, koska sitä on niin monenlaista. Koulukiusaaminen tai -väkivalta taas on kaikkein huonoin vaihtoehto, sillä suurin osa kiusaamisesta ei rajoitu koulupäivään eikä edes -yhteisöön”, Riina sanoo.

”Paras tarjolla oleva termi on kiusaamisväkivalta, jota mielestäni kaikkien, erityisesti ammattilaisten, pitäisi käyttää.”

Kiusaamisväkivalta on Riinan mukaan toistuvaa ja systemaattista. Se kohdistuu tiettyihin yksilöihin tietyistä syistä ja sen taustalla on strategisuutta. Lisäksi siihen liittyy valtakokemuksia ja vallankäytön harjoittelua. Vallankäyttö voi olla luonteeltaan fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista – tai näitä kaikkia. Sosiaalinen valta liittyy yleensä ilmiöön tavalla tai toisella.

Riinan mielestä kiusaamisväkivalta on olemassa heti, kun yksikin ihminen sanoo sen olevan olemassa. Jos se on uhrille olemassa, se on hänelle totta. Sitä käsitellään hänen kanssaan ja työstetään pois. Tekijä taas saattaa pitää kiinni siitä, että minä en tarkoittanut sitä enkä ymmärtänyt kiusaavani. Asiaa voidaan silti käsitellä hänenkin kanssaan.

Tutkimusten mukaan erityislapset – jotka ovat saaneet esimerkiksi ADHD- tai autismin kirjon diagnoosin, kuten Riinan pojat – ovat yliedustettuina sekä kiusattujen että kiusaajien joukossa. 

”Neuropsykiatrinen oireilu ei tarkoita, etteivät lapset tai nuoret olisi sosiaalisesti kyvykkäitä. Se tuo silti väistämättä jonkinlaisia pulmia sosiaalisiin tilanteisiin, esimerkiksi niiden tulkintaan.”

Häpeä ja pelko torpedoivat puuttumisen

Onko aikuisilla vaikeuksia tunnistaa kiusaamisväkivaltaa?

”Jatkuvasti. Se on yksi merkittävimmistä asioista, jotka haluan tuoda esille kirjalla ja muulla toiminnalla. Emme tunnista ilmiötä tarpeeksi tehokkaasti, koska meillä on sille erilaisia määritelmiä ja lähestymistapoja. Olemme myös haluttomia tunnistamaan sitä, koska se johtaa aikuisten kannalta kiusallisiin, haastaviin ja vaikeisiin tilanteisiin, jotka pelottavat ja hävettävät meitä.”

Pelko ja häpeä estää aikuisia myös toimimasta. Mitä jos omat lapset tai itse joutuu kiusaamisväkivallan uhriksi sen seurauksena? Aikuista voi myös hävettää hankalaan tilanteeseen puuttuminen.

Väkivallan kokevat lapset ja nuoret jättävät asiasta kertomatta samoista syistä. He saattavat myös ajatella, ettei kertomisesta ole mitään hyötyä tai että se vain pahentaa asioita.

”Vanhemmat kysyvät usein, voiko kertominen todella pahentaa tilannetta. Voi ja hyvin todennäköisesti näin käykin. Mutta mikään ei muutu, ellemme tee mitään. Eli totta kai asiasta pitää kertoa ja siihen täytyy puuttua. Silloin lapsi tai nuori ei myöskään ole enää tilanteessa yksin, ja aikuiset voivat vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu ja missä.”

Riinan mielestä tarvitsemme yhteiskuntana ryhtiliikkeen siinä, että kiusaamisväkivalta otetaan vakavasti, ja kiihkotonta keskustelua siitä, mitä se on ja millä tavalla se näkyy. Tarvitsemme myös yhteisen linjan kaikkien aikuisten kesken.

Lohtu toimii myös jälkikäteen

Miten esimerkiksi kummilasta voi tukea vaikeassa elämäntilanteessa?

”Olemalla läsnä. Me aikuiset haluamme usein lähteä heti ratkomaan asioita, vaikka se ei välttämättä onnistu. Se saattaa luoda tunteen, ettemme voi auttaa lasta mitenkään”, Riina sanoo.

”Jos ei ole kyse todella vakavista tapahtumista, paras keino auttaa on läsnäolo, lohdutus ja sen sanoittaminen, että vaikka joku sanoo noin, se ei tee asiasta totta eikä heillä ole oikeutta sanoihinsa. Usein jo pelkkä kosketus tuo lohtua.”

Lapselle ja nuorelle on ylipäänsä tärkeää empaattinen kohtaaminen ja sen sanoittaminen, että kiusaamisväkivalta on väärin. Sitä kautta voi lähteä miettimään, mitä asialle voisi tehdä.

”Lapsi tai nuori saattaa sanoa hyvin herkästi, ettei hän halua asialle tehtävän mitään. Mielestäni aikuisen pitää silti toimia ja ohjata häntä kertomaan asiasta. Ei saisi olla hänen valintansa, puututaanko siihen.”

Asian käsittely auttaa myös jälkikäteen. Riina kertoo esimerkiksi, kuinka hän vei kirjansa parikymppiselle kummitytölleen tämän pyynnöstä.

”Sen jälkeen hän laittoi minulle viestiä, että ’Ihan hirveää. Luin kirjan putkeen ja kaikkien pitäisi lukea se’. Kummityttö kertoi tulleensa itsekin kiusatuksi vuosia sitten – vaikka ei kuulemma läheskään niin paljoa kuin poikani.”

Vaikka tapahtuma oli jo tavallaan ohi, kohtaaminen oli Riinan mielestä tosi ja tärkeä. Hän uskoo, että ihmiselle on merkityksellistä kertoa vaikeista kokemuksistaan myös jälkikäteen ja saada empaattista vastakaikua: ”Noin ei olisi saanut käydä, se oli kertakaikkisen väärin ja sinä olet hirveän arvokas.”

Miten nostaa kissa pöytään?

Entä miten kannattaa nostaa kummilapsen tai tämän perheen kanssa esiin vaikea asia, kuten juuri kiusaamisväkivalta?

”Jos asia on tärkeä, ottaisin tilanteen rohkeasti puheeksi kysellen ja sydän auki, ilman ennakko-oletuksia. Kysyisin, mitä he itse miettivät asiasta ja pitäisikö siitä olla huolissaan.”

Riina alleviivaa, että aikuisten kuuluu puuttua ja toimia. Puuttuminen on välittämistä eikä sitä pitäisi pelätä.

”Toivoisin hirveästi, että välittäisimme lähimmäisistä enemmän ja syvemmin – oli kyseessä sitten kummilapsi tai kuka tahansa. Meidän aikuisten pitäisi osoittaa omalla esimerkillä, että tulevaisuus on meidän ja että muokkamme sitä koko ajatuksillamme, sanoillamme ja teoillamme.”

Seuraamusten on tunnuttava jossain

Riinalta kysytään usein, miten toimia, jos oma lapsi on kiusaaja.

”Minunkin lapseni ovat tehneet virheitä, vaikkakaan eivät kiusanneet. Kaikki tekevät niitä. Jos haluat kasvattaa lapsestasi hyvää ihmistä, kannat vastuun ja puutut asiaan, vaikka se aiheuttaa häpeää”, hän sanoo.

”Vanhemmuus on tosi hankalaa, haastavaa ja välillä ihan hirveää. Siihen saa kuitenkin pyytää apua – kavereilta, tuttavilta ja ammattilaisilta. Kukaan ei ole sanonut, että meidän pitäisi selvitä yksin.”

Lapsi ei ole asioista vastuussa samalla tavalla kuin aikuinen. Mutta jos lapsi oireilee kiusaamisväkivallalla, Riinan mielestä on terveellistä, että lapsi kantaa ikätasoisesti vastuun teoistaan ja sanoistaan, vaikka se aiheuttaa hänelle epämukavuutta.

”Olen sanonut omille lapsilleni – jos heille on tullut seuraamusta teoistaan – että tämän pitääkin tuntua sinusta tavallaan pahalta. Onneksi olkoon, tunne on merkki siitä, että olet terve ja hyvä ihminen. Se on koko pointti. Mutta kyllähän lapset ja nuoret tarvitsevat tukea tässä eikä heitä saa jättää yksin.”

Riinan mielestä häpeä ei rankaisukeinona auta – esimerkiksi kiusaajien nimien julkistaminen. Sen sijaan vanhempien ei pitäisi pelätä asioiden selvittelyä viranomaisten ja muiden ammattilaisten kanssa.

”He auttavat siinä, että saat olla vain vanhempi lapsellesi huolimatta siitä, millä puolella hän istuu. Joku muu on vastuussa siitä, miten asia hoidetaan. Ammattilaisilla on todennäköisesti osaamista myös tunnepuolelta, mikä auttaa aikuistakin kohtaamaan asian.”

Arvoseminaareja kotisohvalla

Riina sanoo perheensä hyötyneen eniten monitoimijaisesta ammattilaisten avusta. Mikä muu auttaa jaksamaan pitkällisen kiusaamisväkivallan keskellä?

”Mielestäni toivon sanoittaminen on äärimmäisen tärkeätä sekä itselle että muille, vaikka aikuiselle suhteessa kummilapseensa.”

Tällä hetkellä puhutaan paljon tulevaisuusvallasta. Riinan mielestä meidän pitäisi vaalia varsinkin lasten ja nuorten valtaa omaan tulevaisuuteensa vaikeuksien ja vaikeiden aikojen keskellä.

”Se on mielestäni äärimmäisen hyvä keino huomata hyvä ja pienikin kehitys, koska kiusaamisväkivallan kaltaiset vaikeudet voivat olla pitkiä maratoneja”, hän sanoo.

”Jos esimerkiksi sairastut pysyvästi, elämäsi voi silti olla hyvää. Sama pätee mihin tahansa pitkäkestoiseen vaikeuteen. Kaikkea ei pysty ratkaisemaan hetkessä, mutta pieniä asioita voi saada selvitettyä nopeastikin.”

Lisäksi selviämisessä on tärkeä sanoittaa ja määritellä, miten paljon antaa jollekin asialle tai ihmisille valtaa. Kannattaa myös välttää riitelyä omassa leirissä ja muistaa, kuka hommaa johtaa – esimerkiksi aikuiset perheyhteisössä – ja minkä arvojen kautta.

”Ryhdyin järjestämään kotona arvoseminaareja, koska olin niitä vetänyt yritysjohdolle vuosikymmeniä. Pyysin lapsia miettimään tärkeitä arvojaan, kirjoittamaan ne ylös ja esittelemään ne sitten meille vanhemmille. Esiin nousivat esimerkiksi luottamus, turvallisuus, rakkaus, avoimuus ja värit”, Riina kertoo.

”Lopputulemana oli arvokartasto, minkä mukaan he haluaisivat elää. Sen avulla määrittelimme, miten me toimimme: Vaikka muut tekevät noin, me teemme näin. Miksi? Koska tämä on meille tärkeää. Miksi? Koska me uskomme tähän.”

Pimeys ei tepsi pimeyteen

Riinan arvoihin ei kuulu väkivaltaan vastaaminen väkivallalla.

Perheelle on ehdoteltu kiusaamisväkivallan ratkaisuksi jopa liivijengiläisten palkkaamisesta uhkailemaan tekijöitä. Riina ymmärtää, mistä suuttumus kumpuaa. Hän ei kuitenkaan halua lisätä maailmaan enää yhtään väkivaltaa eikä liioin näe, että se tuottaa tarvittavaa tulosta.

”Jos säkkipimeään lisää pimeää, tulee vaan pimeämpää. Mutta pienikin valo tekee muutoksen. Mitä enemmän säkkiin kauhoo valoa, sitä enemmän tilanne muuttuu”, hän sanoo.

”Jossain vaiheessa vedin Pakilan seurakunnassa ilokerhoa. Goodwin-yhdistyskin on ilon tuomista, vaikka käymme sen puitteissa todella vakavia ja vaikeitakin keskusteluja. Loppujen lopuksi pyrimme kuitenkin tuomaan enemmän iloa, yhteisöllisyyttä ja kohtaamisia – olemaan parempia ihmisiä.”

Teksti: Sinimaaria Kangas

Valtakunnallista Kummipäivää vietetään tänä vuonna 1.6.2025.