Professori Juha Raitio: Kirkon on otettava ihmisoikeudet vakavasti

Eurooppaoikeuden professori Juha Raitio toimii kirkolliskokouksessa lainoppineena asiantuntijana. Kirkolliset käsitykset tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta kytkeytyvät teologisiin näkemyksiin, mutta lainoppinut asiantuntija voi vastata vain juridisiin kysymyksiin. Kokousta hänen tehtävänsä on muistuttaa juridiselta kannalta siitä, että ihmisoikeuksia on kunnioitettava, vaikka teologiset tulkinnat olisivat minkälaisia.

Eurooppaoikeuden professori Juha Raitio toimii kirkolliskokouksessa lainoppineena asiantuntijana. Kirkolliset käsitykset tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta kytkeytyvät teologisiin näkemyksiin, mutta lainoppinut asiantuntija voi vastata vain juridisiin kysymyksiin. Kokousta hänen tehtävänsä on muistuttaa juridiselta kannalta siitä, että ihmisoikeuksia on kunnioitettava, vaikka teologiset tulkinnat olisivat minkälaisia.

Yhtäällä kirkossa julistetaan kaikkien ihmisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Samaan aikaan vieressä tuomitaan ja syrjitään vähemmistöjä, ihmettelee Juha Raitio.

”Voimia Juha!” Näin työtoverit Helsingin yliopistossa ovat tavanneet toivottaa varadekaani ja eurooppaoikeuden professori Juha Raitiolle, kun tämä on lähtenyt kirkolliskokoukseen Turkuun lainoppineeksi asiantuntijaksi. Hän arvelee tulleensa valituksi tuohon tehtävään, koska suhtautuu kirkkoon myönteisesti. Yliopistoväen suhde kirkkoon on usein etäinen tai kriittinen. Isoa ihmetystä herättää etenkin se, ymmärretäänkö kirkossa todella, mitä merkitsee ihmisten yhdenvertaisuus.

Ajankohtaisessa rasismikeskustelussa ymmärrystä on laajalti, mutta sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvien tasa-arvokysymysten osalta ollaan yhä syvissä ongelmissa.

– Yllätyin kirkolliskokoustyöni alussa, että jotkut edustajat eivät edes halunneet naispappien jakavan ehtoollista. Kirkolla ei ole varaa tuollaiseen. Työsyrjintää ei saa sallia.

Pian parikymmentä vuotta professorina toimineen Raition opiskelijoiden eettisiä megatrendejä ovat ekologinen kestävyys ja ihmisten yhdenvertaisuus, joista jälkimmäisessä kirkon ei katsota kunnostautuvan.

– Ongelman perimmäinen syy on se, että kirkko on jäänyt jälkeen ajastaan ja muun yhteiskunnan kehityksestä.

Kestän huumorilla ja hyvillä hermoilla

Kirkollinen päätöksenteko on asiaa aitiopaikalta seuranneen Raition mielestä toivottoman jäykkää, etenkin tasa-arvokysymyksissä.

– Kirkolliskokous on liberaalien ja konservatiivien kaksipuoluejärjestelmä, jossa kolmen neljäsosan määräenemmistöä on vaikea saada tarpeellisten uudistusten taakse.

Kirkkopoliitikkojen puheiden kuunteleminen ei ole ollut kaikilta osin kovin kevyt kutsumustyö.

– Kestän homman huumorilla ja hyvillä hermoilla. Minua kyllä hämmentää se, että kirkolliset keskustelut päättyvät usein tavalla tai toisella seksiin. Ei omalla työpaikallani keskustella siitä, kuka saa rakastella ketäkin.

Oikeustieteilijää ovat ”järkyttäneet” ne kirkolliskokousedustajat, jotka julistavat, etteivät homot peri taivasten valtakuntaa.

– Kirkolliskokouksen käytävillä minulta on kyselty, onko tämä vihapuhetta homoja vastaan. Olen vastannut, että kyseessä on ensisijaisesti näiden puhujien oma tulkinta luterilaisesta opista.

Uskonnonvapaus ja mielipiteenvapaus tarjoavat laajan oikeudellisen suojan monenkirjaville uskonnollisille mielipiteille, loukkaavillekin.

Pirukaan ei ota selvää pelastusopista

Kirkolliset käsitykset tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta kytkeytyvät teologisiin näkemyksiin, mutta lainoppinut asiantuntija voi vastata vain juridisiin kysymyksiin.

– Pelastusoppiin liittyviä ongelmia ei ratkaista juridiikan vaan teologian keinoin.

Juha Raitiolle itselleen opetettiin 1980-luvulla lukion uskonnontunnilla, mikä on luterilaisen opin ydin: yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden.

– Minun mielestäni se on hyvä oppi. Se tarkoittaa käsittääkseni, että taivasosan saa armosta. Hyvä mies tämä Luther, joka meni nunnan kanssa naimisiin.

Luterilaisuus on luonteeltaan sekä maanläheistä että armonläheistä, Raitio päättelee.

– Mutta kirkossa tämä luterilaisuuden lähtökohta hämärtyy, ja pelastusopistakin on monta vastakkaista tulkintaa. Pelastusoppi on niin epämääräinen, ettei siitä ota pirukaan selvää!

Syrjintälait koskevat kristittyjäkin

Kirkolliskokouksessa lainoppinut asiantuntija on muistuttanut monesti juridiselta kannalta siitä, että ihmisoikeuksia on kunnioitettava, vaikka teologiset tulkinnat olisivat minkälaisia.

– Olen tuonut esiin, että on olemassa muitakin ihmisoikeuksia kuin uskonnonvapauksia.

Eurooppaoikeuden professori toteaa, että kansainväliset sopimukset, Suomen laki ja EU:n oikeusjärjestelmä sitovat myös kirkkoa ja kristittyjä.

– Ne pyrkivät estämään kaikenlaista syrjintää. Suomi on osa länttä. Oikeusvaltioperiaatteemme liittyy eurooppalaiseen oikeusajatteluun.

Oikeusoppinut ei usko, että valtion ja kirkon viimeisiä siteitä katkaistaisiin ainakaan lähiaikoina, koska uusi kirkkolaki saatiin juuri aikaiseksi.

– Kirkko tekee seurakuntatasolla niin paljon hyvää yhteiskunnassa, ettei enemmistö halua heikentää sen työtä.

Moni luterilainen uskoo vieläpä Jumalaan.

– En näe tilannetta niin dramaattisena, että heillä olisi tarvetta erota kirkosta.

Kirkon ja valtion suhteiden muutospaineet tulevat jatkossa todennäköisesti valtion puolelta.

 – Kirkko ei elä ihan Impivaarassa. Minusta on hyvä, että kirkko on tiiviissä yhteydessä valtioon, mutta se edellyttää, etteivät niiden arvomaailmat ole liian kaukana toisistaan.

Kysymys on tulevaisuudessa siitä, toteutuuko tasa-arvo kirkossa vai ei. Tältä osin jyrkimmän linjan luterilaiset ja uskonsuuntaukset tuottavat paljon päänvaivaa ja vaikeuttavat kirkon asemaa.

Mistä ihmisarvon idea nousee

Ammattiroolinsa ulkopuolella Juha Raitio kommentoi, että hänen henkilökohtaisen kristillisen katsantonsa pohjalta on kestämätöntä kohdella mitään ihmisryhmää tai vähemmistöä tasa-arvon vastaisesti.

– Ihmisarvo tulee kristinuskossa siitä, että me olemme Luojan luomia. Kirkossa pitäisi nyt käydä aktiivisempaa keskustelua siitä, miten kaikenlaista syrjintää tulisi estää.

Hän luonnehtii lähestymistapaansa kristillisyyteen vaatimattomaksi.

– En halua mollata konservatiiveja, liberaaleja, herätyskristittyjä tai ketään muutakaan. Minulla ei ole varaa paukutella henkseleitä.

– Heittäydyn yksinkertaisesti sen uskon varaan, että Jumala paljasti itsensä ymmärrettävällä tavalla Jeesuksessa. Jeesus näytti mallia siitä, millainen Jumala on.

Professori luonnehtii uskonsa olevan lujaa luottamusta siihen todellisuuteen, mitä ei voi todistaa tieteen tai tiedon tasolla.

– Arvelen taivaan olevan yhteyttä Jumalaan, jonka luokse on erilaisia teitä.

Juha Raitio ei kykene yhdistämään kristillisyyteen sitä, että joidenkin ihmisten annetaan ymmärtää olevan poikkeavuutensa takia hylättyjä, syrjittyjä tai jopa Jumalalle kelpaamattomia.

– Haluan puhua suoraan hyljeksittyjen ihmisten puolesta. Minulle ei käy, että joku ihmisryhmä tuomitaan helvettiin, vaikka tuomitsijan taustalla olisi miten kirjaimellinen raamatuntulkinta.

– Lisään vielä sen, että ihminen on Jumalan kuva. Se todella tarkoittaa, että ”jokainen ihminen”. Ei siinä ole mitään varaumia, ei savolaisuuden eikä sukupuolisen suuntautumisen perusteella.

Kuva: Veikko Somerpuro
Teksti: Janne Villa